solakoitua

Finnish

Etymology

solakka +‎ -tua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsolɑkoi̯tuɑˣ/, [ˈs̠o̞lɑ̝ˌko̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): so‧la‧koi‧tu‧a

Verb

solakoitua

1. (intransitive) to become (more) slender or thin

Conjugation

Inflection of solakoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		solakoidun	en solakoidu	1st sing.	olen solakoitunut	en ole solakoitunut
2nd sing.		solakoidut	et solakoidu	2nd sing.	olet solakoitunut	et ole solakoitunut
3rd sing.		solakoituu	ei solakoidu	3rd sing.	on solakoitunut	ei ole solakoitunut
1st plur.		solakoidumme	emme solakoidu	1st plur.	olemme solakoituneet	emme ole solakoituneet
2nd plur.		solakoidutte	ette solakoidu	2nd plur.	olette solakoituneet	ette ole solakoituneet
3rd plur.		solakoituvat	eivät solakoidu	3rd plur.	ovat solakoituneet	eivät ole solakoituneet
passive		solakoidutaan	ei solakoiduta	passive	on solakoiduttu	ei ole solakoiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		solakoiduin	en solakoitunut	1st sing.	olin solakoitunut	en ollut solakoitunut
2nd sing.		solakoiduit	et solakoitunut	2nd sing.	olit solakoitunut	et ollut solakoitunut
3rd sing.		solakoitui	ei solakoitunut	3rd sing.	oli solakoitunut	ei ollut solakoitunut
1st plur.		solakoiduimme	emme solakoituneet	1st plur.	olimme solakoituneet	emme olleet solakoituneet
2nd plur.		solakoiduitte	ette solakoituneet	2nd plur.	olitte solakoituneet	ette olleet solakoituneet
3rd plur.		solakoituivat	eivät solakoituneet	3rd plur.	olivat solakoituneet	eivät olleet solakoituneet
passive		solakoiduttiin	ei solakoiduttu	passive	oli solakoiduttu	ei ollut solakoiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		solakoituisin	en solakoituisi	1st sing.	olisin solakoitunut	en olisi solakoitunut
2nd sing.		solakoituisit	et solakoituisi	2nd sing.	olisit solakoitunut	et olisi solakoitunut
3rd sing.		solakoituisi	ei solakoituisi	3rd sing.	olisi solakoitunut	ei olisi solakoitunut
1st plur.		solakoituisimme	emme solakoituisi	1st plur.	olisimme solakoituneet	emme olisi solakoituneet
2nd plur.		solakoituisitte	ette solakoituisi	2nd plur.	olisitte solakoituneet	ette olisi solakoituneet
3rd plur.		solakoituisivat	eivät solakoituisi	3rd plur.	olisivat solakoituneet	eivät olisi solakoituneet
passive		solakoiduttaisiin	ei solakoiduttaisi	passive	olisi solakoiduttu	ei olisi solakoiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		solakoidu	älä solakoidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		solakoitukoon	älköön solakoituko	3rd sing.	olkoon solakoitunut	älköön olko solakoitunut
1st plur.		solakoitukaamme	älkäämme solakoituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		solakoitukaa	älkää solakoituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		solakoitukoot	älkööt solakoituko	3rd plur.	olkoot solakoituneet	älkööt olko solakoituneet
passive		solakoiduttakoon	älköön solakoiduttako	passive	olkoon solakoiduttu	älköön olko solakoiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		solakoitunen	en solakoitune	1st sing.	lienen solakoitunut	en liene solakoitunut
2nd sing.		solakoitunet	et solakoitune	2nd sing.	lienet solakoitunut	et liene solakoitunut
3rd sing.		solakoitunee	ei solakoitune	3rd sing.	lienee solakoitunut	ei liene solakoitunut
1st plur.		solakoitunemme	emme solakoitune	1st plur.	lienemme solakoituneet	emme liene solakoituneet
2nd plur.		solakoitunette	ette solakoitune	2nd plur.	lienette solakoituneet	ette liene solakoituneet
3rd plur.		solakoitunevat	eivät solakoitune	3rd plur.	lienevät solakoituneet	eivät liene solakoituneet
passive		solakoiduttaneen	ei solakoiduttane	passive	lienee solakoiduttu	ei liene solakoiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		solakoitua		present	solakoituva	solakoiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st solakoituakseni solakoituaksemme 2nd solakoituaksesi solakoituaksenne 3rd solakoituakseen solakoituaksensa		past	solakoitunut	solakoiduttu
2nd	inessive2	solakoituessa	solakoiduttaessa	agent3	solakoituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st solakoituessani solakoituessamme 2nd solakoituessasi solakoituessanne 3rd solakoituessaan solakoituessansa		negative	solakoitumaton
	instructive	solakoituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	solakoitumassa	—
	elative	solakoitumasta	—
	illative	solakoitumaan	—
	adessive	solakoitumalla	—
	abessive	solakoitumatta	—
	instructive	solakoituman	solakoiduttaman
4th4	verbal noun	solakoituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st solakoitumaisillani solakoitumaisillamme 2nd solakoitumaisillasi solakoitumaisillanne 3rd solakoitumaisillaan solakoitumaisillansa

Further reading

• “solakoitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03