tähtäin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tähdätä (to aim) +‎ -in

Noun[edit]

tähtäin

  1. sight (aiming device of a weapon)

Declension[edit]

Inflection of tähtäin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative tähtäin tähtäimet
genitive tähtäimen tähtäimien
tähtäinten
partitive tähtäintä tähtäimiä
illative tähtäimeen tähtäimiin
singular plural
nominative tähtäin tähtäimet
accusative nom. tähtäin tähtäimet
gen. tähtäimen
genitive tähtäimen tähtäimien
tähtäinten
partitive tähtäintä tähtäimiä
inessive tähtäimessä tähtäimissä
elative tähtäimestä tähtäimistä
illative tähtäimeen tähtäimiin
adessive tähtäimellä tähtäimillä
ablative tähtäimeltä tähtäimiltä
allative tähtäimelle tähtäimille
essive tähtäimenä tähtäiminä
translative tähtäimeksi tähtäimiksi
instructive tähtäimin
abessive tähtäimettä tähtäimittä
comitative tähtäimineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]