törmä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: torma

Finnish[edit]

Noun[edit]

törmä

  1. A steep embankment of earth.
  2. A relatively high bank of a river or other watercourse.

Usage notes[edit]

A smaller bank may be called töyräs, and a very small one is rantapenger.

Declension[edit]

Inflection of törmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative törmä törmät
genitive törmän törmien
partitive törmää törmiä
illative törmään törmiin
singular plural
nominative törmä törmät
accusative nom. törmä törmät
gen. törmän
genitive törmän törmien
törmäinrare
partitive törmää törmiä
inessive törmässä törmissä
elative törmästä törmistä
illative törmään törmiin
adessive törmällä törmillä
ablative törmältä törmiltä
allative törmälle törmille
essive törmänä törminä
translative törmäksi törmiksi
instructive törmin
abessive törmättä törmittä
comitative törmineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]