takkiain

Ingrian

Takkiain.

Etymology

From Proto-Finnic *takijainën. Cognates include Finnish takiainen and Estonian takjas.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtɑkiɑi̯ne/, [ˈtɑkːe̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtɑkiɑi̯n/, [ˈtɑkˑiɑi̯n]
• Rhymes: -ɑkiɑi̯n
• Hyphenation: tak‧ki‧ain

Noun

takkiain

1. burdock
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Täs saap löytää sorrioja takkiaisia ja heenoja ukontelkijä, kumpiil ono paljo tarttuvia kokkaisia.

     Here it's possible to find massive burdocks and little stickseeds, on which there are many sticky little hooks.

Declension

Declension of takkiain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	takkiain	takkiaiset
genitive	takkiaisen	takkiaisiin
partitive	takkiaista, takkiaist	takkiaisia
illative	takkiaisee	takkiaisii
inessive	takkiaisees	takkiaisiis
elative	takkiaisest	takkiaisist
allative	takkiaiselle	takkiaisille
adessive	takkiaiseel	takkiaisiil
ablative	takkiaiselt	takkiaisilt
translative	takkiaiseks	takkiaisiks
essive	takkiaisenna, takkiaiseen	takkiaisinna, takkiaisiin
exessive1)	takkiaisent	takkiaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• tikkatakkiain

Derived terms

• tikkatakkiain

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 569