tallaaja

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tallata +‎ -ja

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈt̪ɑlːɑːjɑ]
  • Hyphenation: tal‧laa‧ja

Noun[edit]

tallaaja

  1. stomper

Declension[edit]

Inflection of tallaaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative tallaaja tallaajat
genitive tallaajan tallaajien
partitive tallaajaa tallaajia
illative tallaajaan tallaajiin
singular plural
nominative tallaaja tallaajat
accusative nom. tallaaja tallaajat
gen. tallaajan
genitive tallaajan tallaajien
tallaajainrare
partitive tallaajaa tallaajia
inessive tallaajassa tallaajissa
elative tallaajasta tallaajista
illative tallaajaan tallaajiin
adessive tallaajalla tallaajilla
ablative tallaajalta tallaajilta
allative tallaajalle tallaajille
essive tallaajana tallaajina
translative tallaajaksi tallaajiksi
instructive tallaajin
abessive tallaajatta tallaajitta
comitative tallaajineen