tapahtua

Finnish

Etymology

tapa +‎ -htua

Pronunciation

• Hyphenation: ta‧pah‧tu‧a

Verb

tapahtua

1. (intransitive) To happen, take place, occur, come about, come up.

Conjugation

Inflection of tapahtua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tapahdun	en tapahdu	1st sing.	olen tapahtunut	en ole tapahtunut
2nd sing.		tapahdut	et tapahdu	2nd sing.	olet tapahtunut	et ole tapahtunut
3rd sing.		tapahtuu	ei tapahdu	3rd sing.	on tapahtunut	ei ole tapahtunut
1st plur.		tapahdumme	emme tapahdu	1st plur.	olemme tapahtuneet	emme ole tapahtuneet
2nd plur.		tapahdutte	ette tapahdu	2nd plur.	olette tapahtuneet	ette ole tapahtuneet
3rd plur.		tapahtuvat	eivät tapahdu	3rd plur.	ovat tapahtuneet	eivät ole tapahtuneet
passive		tapahdutaan	ei tapahduta	passive	on tapahduttu	ei ole tapahduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tapahduin	en tapahtunut	1st sing.	olin tapahtunut	en ollut tapahtunut
2nd sing.		tapahduit	et tapahtunut	2nd sing.	olit tapahtunut	et ollut tapahtunut
3rd sing.		tapahtui	ei tapahtunut	3rd sing.	oli tapahtunut	ei ollut tapahtunut
1st plur.		tapahduimme	emme tapahtuneet	1st plur.	olimme tapahtuneet	emme olleet tapahtuneet
2nd plur.		tapahduitte	ette tapahtuneet	2nd plur.	olitte tapahtuneet	ette olleet tapahtuneet
3rd plur.		tapahtuivat	eivät tapahtuneet	3rd plur.	olivat tapahtuneet	eivät olleet tapahtuneet
passive		tapahduttiin	ei tapahduttu	passive	oli tapahduttu	ei ollut tapahduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tapahtuisin	en tapahtuisi	1st sing.	olisin tapahtunut	en olisi tapahtunut
2nd sing.		tapahtuisit	et tapahtuisi	2nd sing.	olisit tapahtunut	et olisi tapahtunut
3rd sing.		tapahtuisi	ei tapahtuisi	3rd sing.	olisi tapahtunut	ei olisi tapahtunut
1st plur.		tapahtuisimme	emme tapahtuisi	1st plur.	olisimme tapahtuneet	emme olisi tapahtuneet
2nd plur.		tapahtuisitte	ette tapahtuisi	2nd plur.	olisitte tapahtuneet	ette olisi tapahtuneet
3rd plur.		tapahtuisivat	eivät tapahtuisi	3rd plur.	olisivat tapahtuneet	eivät olisi tapahtuneet
passive		tapahduttaisiin	ei tapahduttaisi	passive	olisi tapahduttu	ei olisi tapahduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		tapahdu	älä tapahdu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		tapahtukoon	älköön tapahtuko	3rd sing.	olkoon tapahtunut	älköön olko tapahtunut
1st plur.		tapahtukaamme	älkäämme tapahtuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		tapahtukaa	älkää tapahtuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		tapahtukoot	älkööt tapahtuko	3rd plur.	olkoot tapahtuneet	älkööt olko tapahtuneet
passive		tapahduttakoon	älköön tapahduttako	passive	olkoon tapahduttu	älköön olko tapahduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tapahtunen	en tapahtune	1st sing.	lienen tapahtunut	en liene tapahtunut
2nd sing.		tapahtunet	et tapahtune	2nd sing.	lienet tapahtunut	et liene tapahtunut
3rd sing.		tapahtunee	ei tapahtune	3rd sing.	lienee tapahtunut	ei liene tapahtunut
1st plur.		tapahtunemme	emme tapahtune	1st plur.	lienemme tapahtuneet	emme liene tapahtuneet
2nd plur.		tapahtunette	ette tapahtune	2nd plur.	lienette tapahtuneet	ette liene tapahtuneet
3rd plur.		tapahtunevat	eivät tapahtune	3rd plur.	lienevät tapahtuneet	eivät liene tapahtuneet
passive		tapahduttaneen	ei tapahduttane	passive	lienee tapahduttu	ei liene tapahduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		tapahtua		present	tapahtuva	tapahduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tapahtuakseni tapahtuaksemme 2nd tapahtuaksesi tapahtuaksenne 3rd tapahtuakseen tapahtuaksensa		past	tapahtunut	tapahduttu
2nd	inessive2	tapahtuessa	tapahduttaessa	agent3	tapahtuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st tapahtuessani tapahtuessamme 2nd tapahtuessasi tapahtuessanne 3rd tapahtuessaan tapahtuessansa		negative	tapahtumaton
	instructive	tapahtuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	tapahtumassa	—
	elative	tapahtumasta	—
	illative	tapahtumaan	—
	adessive	tapahtumalla	—
	abessive	tapahtumatta	—
	instructive	tapahtuman	tapahduttaman
4th4	verbal noun	tapahtuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tapahtumaisillani tapahtumaisillamme 2nd tapahtumaisillasi tapahtumaisillanne 3rd tapahtumaisillaan tapahtumaisillansa

Derived terms

• nouns: tapahtuma