tarkastaja

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tarkastaa +‎ -ja

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈt̪ɑrkɑstɑjɑ]
  • Hyphenation: tar‧kas‧ta‧ja

Noun[edit]

tarkastaja

  1. inspector, supervisor, superintendent
  2. revisor

Declension[edit]

Inflection of tarkastaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative tarkastaja tarkastajat
genitive tarkastajan tarkastajien
partitive tarkastajaa tarkastajia
illative tarkastajaan tarkastajiin
singular plural
nominative tarkastaja tarkastajat
accusative nom. tarkastaja tarkastajat
gen. tarkastajan
genitive tarkastajan tarkastajien
tarkastajainrare
partitive tarkastajaa tarkastajia
inessive tarkastajassa tarkastajissa
elative tarkastajasta tarkastajista
illative tarkastajaan tarkastajiin
adessive tarkastajalla tarkastajilla
ablative tarkastajalta tarkastajilta
allative tarkastajalle tarkastajille
essive tarkastajana tarkastajina
translative tarkastajaksi tarkastajiksi
instructive tarkastajin
abessive tarkastajatta tarkastajitta
comitative tarkastajineen

Compounds[edit]

Anagrams[edit]