tavallinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ta)

Etymology[edit]

tapa ‎(habit) +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ta‧val‧li‧nen

Adjective[edit]

tavallinen ‎(comparative tavallisempi, superlative tavallisin)

  1. ordinary
  2. usual
  3. normal (usual; ordinary).
    • Felicia leipoi leivän tavalliseen tapaan.
      • Felicia baked the bread the normal way.
  4. trivial (common, ordinary)
  5. habitual (being regular or usual).
    • Professori Franklein otti tavallisen paikkansa kokouspöydässä.
      • Professor Franklein took his habitual seat at the conference table.
  6. random (from population at large).
  7. plain (ordinary; lacking adornment or ornamentation).
    • tavallinen hampurilainen
      • a plain hamburger
  8. standard
    • Tämä on tavallinen toimintatapamme.
      • This is our standard procedure.

Declension[edit]

Inflection of tavallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tavallinen tavalliset
genitive tavallisen tavallisten
tavallisien
partitive tavallista tavallisia
illative tavalliseen tavallisiin
singular plural
nominative tavallinen tavalliset
accusative nom.? tavallinen tavalliset
gen. tavallisen
genitive tavallisen tavallisten
tavallisien
partitive tavallista tavallisia
inessive tavallisessa tavallisissa
elative tavallisesta tavallisista
illative tavalliseen tavallisiin
adessive tavallisella tavallisilla
ablative tavalliselta tavallisilta
allative tavalliselle tavallisille
essive tavallisena tavallisina
translative tavalliseksi tavallisiksi
instructive tavallisin
abessive tavallisetta tavallisitta
comitative tavallisine

Derived terms[edit]

Antonyms[edit]