teroitin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index te)

Etymology[edit]

teroit- +‎ -in (instrumental suffix)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈt̪e̞ro̞it̪in]
  • Hyphenation: te‧roi‧tin

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

teroitin

  1. A pencil sharpener.

Declension[edit]

Inflection of teroitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative teroitin teroittimet
genitive teroittimen teroittimien
teroitinten
partitive teroitinta teroittimia
illative teroittimeen teroittimiin
singular plural
nominative teroitin teroittimet
accusative nom. teroitin teroittimet
gen. teroittimen
genitive teroittimen teroittimien
teroitinten
partitive teroitinta teroittimia
inessive teroittimessa teroittimissa
elative teroittimesta teroittimista
illative teroittimeen teroittimiin
adessive teroittimella teroittimilla
ablative teroittimelta teroittimilta
allative teroittimelle teroittimille
essive teroittimena teroittimina
translative teroittimeksi teroittimiksi
instructive teroittimin
abessive teroittimetta teroittimitta
comitative teroittimineen

Verb[edit]

teroitin

  1. First-person singular indicative past form of teroittaa.