toilailla

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

toila- +‎ -illa, probably of sound-symbolic origin[1]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtoi̯lɑi̯lːɑˣ/, [ˈt̪o̞i̯lɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -oilɑilːɑ
  • Syllabification(key): toi‧lail‧la

Verb

[edit]

toilailla

  1. to fool around

Conjugation

[edit]
Inflection of toilailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toilailen en toilaile 1st sing. olen toilaillut en ole toilaillut
2nd sing. toilailet et toilaile 2nd sing. olet toilaillut et ole toilaillut
3rd sing. toilailee ei toilaile 3rd sing. on toilaillut ei ole toilaillut
1st plur. toilailemme emme toilaile 1st plur. olemme toilailleet emme ole toilailleet
2nd plur. toilailette ette toilaile 2nd plur. olette toilailleet ette ole toilailleet
3rd plur. toilailevat eivät toilaile 3rd plur. ovat toilailleet eivät ole toilailleet
passive toilaillaan ei toilailla passive on toilailtu ei ole toilailtu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toilailin en toilaillut 1st sing. olin toilaillut en ollut toilaillut
2nd sing. toilailit et toilaillut 2nd sing. olit toilaillut et ollut toilaillut
3rd sing. toilaili ei toilaillut 3rd sing. oli toilaillut ei ollut toilaillut
1st plur. toilailimme emme toilailleet 1st plur. olimme toilailleet emme olleet toilailleet
2nd plur. toilailitte ette toilailleet 2nd plur. olitte toilailleet ette olleet toilailleet
3rd plur. toilailivat eivät toilailleet 3rd plur. olivat toilailleet eivät olleet toilailleet
passive toilailtiin ei toilailtu passive oli toilailtu ei ollut toilailtu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toilailisin en toilailisi 1st sing. olisin toilaillut en olisi toilaillut
2nd sing. toilailisit et toilailisi 2nd sing. olisit toilaillut et olisi toilaillut
3rd sing. toilailisi ei toilailisi 3rd sing. olisi toilaillut ei olisi toilaillut
1st plur. toilailisimme emme toilailisi 1st plur. olisimme toilailleet emme olisi toilailleet
2nd plur. toilailisitte ette toilailisi 2nd plur. olisitte toilailleet ette olisi toilailleet
3rd plur. toilailisivat eivät toilailisi 3rd plur. olisivat toilailleet eivät olisi toilailleet
passive toilailtaisiin ei toilailtaisi passive olisi toilailtu ei olisi toilailtu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. toilaile älä toilaile 2nd sing.
3rd sing. toilailkoon älköön toilailko 3rd sing. olkoon toilaillut älköön olko toilaillut
1st plur. toilailkaamme älkäämme toilailko 1st plur.
2nd plur. toilailkaa älkää toilailko 2nd plur.
3rd plur. toilailkoot älkööt toilailko 3rd plur. olkoot toilailleet älkööt olko toilailleet
passive toilailtakoon älköön toilailtako passive olkoon toilailtu älköön olko toilailtu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toilaillen en toilaille 1st sing. lienen toilaillut en liene toilaillut
2nd sing. toilaillet et toilaille 2nd sing. lienet toilaillut et liene toilaillut
3rd sing. toilaillee ei toilaille 3rd sing. lienee toilaillut ei liene toilaillut
1st plur. toilaillemme emme toilaille 1st plur. lienemme toilailleet emme liene toilailleet
2nd plur. toilaillette ette toilaille 2nd plur. lienette toilailleet ette liene toilailleet
3rd plur. toilaillevat eivät toilaille 3rd plur. lienevät toilailleet eivät liene toilailleet
passive toilailtaneen ei toilailtane passive lienee toilailtu ei liene toilailtu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st toilailla present toilaileva toilailtava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st toilaillakseni toilaillaksemme
2nd toilaillaksesi toilaillaksenne
3rd toilaillakseen
toilaillaksensa
past toilaillut toilailtu
2nd inessive2 toilaillessa toilailtaessa agent4 toilailema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st toilaillessani toilaillessamme
2nd toilaillessasi toilaillessanne
3rd toilaillessaan
toilaillessansa
negative toilailematon
instructive toilaillen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive toilailemassa
elative toilailemasta
illative toilailemaan
adessive toilailemalla
abessive toilailematta
instructive toilaileman toilailtaman
4th3 verbal noun toilaileminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st toilailemaisillani toilailemaisillamme
2nd toilailemaisillasi toilailemaisillanne
3rd toilailemaisillaan
toilailemaisillansa

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

[edit]