toilailla

Finnish

Etymology

toila- +‎ -illa, probably of sound-symbolic origin

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtoi̯lɑi̯lːɑˣ/, [ˈt̪o̞i̯lɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oilɑilːɑ
• Syllabification^(key): toi‧lail‧la

Verb

toilailla

1. to fool around

Conjugation

Inflection of toilailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		toilailen	en toilaile	1st sing.	olen toilaillut	en ole toilaillut
2nd sing.		toilailet	et toilaile	2nd sing.	olet toilaillut	et ole toilaillut
3rd sing.		toilailee	ei toilaile	3rd sing.	on toilaillut	ei ole toilaillut
1st plur.		toilailemme	emme toilaile	1st plur.	olemme toilailleet	emme ole toilailleet
2nd plur.		toilailette	ette toilaile	2nd plur.	olette toilailleet	ette ole toilailleet
3rd plur.		toilailevat	eivät toilaile	3rd plur.	ovat toilailleet	eivät ole toilailleet
passive		toilaillaan	ei toilailla	passive	on toilailtu	ei ole toilailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		toilailin	en toilaillut	1st sing.	olin toilaillut	en ollut toilaillut
2nd sing.		toilailit	et toilaillut	2nd sing.	olit toilaillut	et ollut toilaillut
3rd sing.		toilaili	ei toilaillut	3rd sing.	oli toilaillut	ei ollut toilaillut
1st plur.		toilailimme	emme toilailleet	1st plur.	olimme toilailleet	emme olleet toilailleet
2nd plur.		toilailitte	ette toilailleet	2nd plur.	olitte toilailleet	ette olleet toilailleet
3rd plur.		toilailivat	eivät toilailleet	3rd plur.	olivat toilailleet	eivät olleet toilailleet
passive		toilailtiin	ei toilailtu	passive	oli toilailtu	ei ollut toilailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		toilailisin	en toilailisi	1st sing.	olisin toilaillut	en olisi toilaillut
2nd sing.		toilailisit	et toilailisi	2nd sing.	olisit toilaillut	et olisi toilaillut
3rd sing.		toilailisi	ei toilailisi	3rd sing.	olisi toilaillut	ei olisi toilaillut
1st plur.		toilailisimme	emme toilailisi	1st plur.	olisimme toilailleet	emme olisi toilailleet
2nd plur.		toilailisitte	ette toilailisi	2nd plur.	olisitte toilailleet	ette olisi toilailleet
3rd plur.		toilailisivat	eivät toilailisi	3rd plur.	olisivat toilailleet	eivät olisi toilailleet
passive		toilailtaisiin	ei toilailtaisi	passive	olisi toilailtu	ei olisi toilailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		toilaile	älä toilaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		toilailkoon	älköön toilailko	3rd sing.	olkoon toilaillut	älköön olko toilaillut
1st plur.		toilailkaamme	älkäämme toilailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		toilailkaa	älkää toilailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		toilailkoot	älkööt toilailko	3rd plur.	olkoot toilailleet	älkööt olko toilailleet
passive		toilailtakoon	älköön toilailtako	passive	olkoon toilailtu	älköön olko toilailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		toilaillen	en toilaille	1st sing.	lienen toilaillut	en liene toilaillut
2nd sing.		toilaillet	et toilaille	2nd sing.	lienet toilaillut	et liene toilaillut
3rd sing.		toilaillee	ei toilaille	3rd sing.	lienee toilaillut	ei liene toilaillut
1st plur.		toilaillemme	emme toilaille	1st plur.	lienemme toilailleet	emme liene toilailleet
2nd plur.		toilaillette	ette toilaille	2nd plur.	lienette toilailleet	ette liene toilailleet
3rd plur.		toilaillevat	eivät toilaille	3rd plur.	lienevät toilailleet	eivät liene toilailleet
passive		toilailtaneen	ei toilailtane	passive	lienee toilailtu	ei liene toilailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		toilailla		present	toilaileva	toilailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st toilaillakseni toilaillaksemme 2nd toilaillaksesi toilaillaksenne 3rd toilaillakseen toilaillaksensa		past	toilaillut	toilailtu
2nd	inessive2	toilaillessa	toilailtaessa	agent3	toilailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st toilaillessani toilaillessamme 2nd toilaillessasi toilaillessanne 3rd toilaillessaan toilaillessansa		negative	toilailematon
	instructive	toilaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	toilailemassa	—
	elative	toilailemasta	—
	illative	toilailemaan	—
	adessive	toilailemalla	—
	abessive	toilailematta	—
	instructive	toilaileman	toilailtaman
4th4	verbal noun	toilaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st toilailemaisillani toilailemaisillamme 2nd toilailemaisillasi toilailemaisillanne 3rd toilailemaisillaan toilailemaisillansa

Derived terms

• toilailu
• toilaus

 

Further reading

• “toilailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03