tutkielma

Finnish

Etymology

tutkia (“to research, study”) +‎ -(e)lma

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtutkielmɑ/, [ˈt̪ut̪kiˌe̞lmɑ]
• Rhymes: -elmɑ
• Syllabification: tut‧ki‧el‧ma

Noun

tutkielma

1. treatise (formal, systematic discourse on some subject)
2. study (artwork made in order to practise or demonstrate a subject or technique)
3. thesis (written essay, especially one submitted for a university degree)

Declension

Inflection of tutkielma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		tutkielma	tutkielmat
genitive		tutkielman	tutkielmien
partitive		tutkielmaa	tutkielmia
illative		tutkielmaan	tutkielmiin
		singular	plural
nominative		tutkielma	tutkielmat
accusative	nom.	tutkielma	tutkielmat
	gen.	tutkielman
genitive		tutkielman	tutkielmien tutkielmainrare
partitive		tutkielmaa	tutkielmia
inessive		tutkielmassa	tutkielmissa
elative		tutkielmasta	tutkielmista
illative		tutkielmaan	tutkielmiin
adessive		tutkielmalla	tutkielmilla
ablative		tutkielmalta	tutkielmilta
allative		tutkielmalle	tutkielmille
essive		tutkielmana	tutkielmina
translative		tutkielmaksi	tutkielmiksi
instructive		—	tutkielmin
abessive		tutkielmatta	tutkielmitta
comitative		—	tutkielmineen

Possessive forms of tutkielma (type koira)
possessor	singular	plural
1st person	tutkielmani	tutkielmamme
2nd person	tutkielmasi	tutkielmanne
3rd person	tutkielmansa