ulkoilma

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ulko- +‎ ilma

Noun[edit]

ulkoilma

  1. outdoors
  2. (in compounds) open-air

Declension[edit]

Inflection of ulkoilma (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative ulkoilma ulkoilmat
genitive ulkoilman ulkoilmojen
partitive ulkoilmaa ulkoilmoja
illative ulkoilmaan ulkoilmoihin
singular plural
nominative ulkoilma ulkoilmat
accusative nom.? ulkoilma ulkoilmat
gen. ulkoilman
genitive ulkoilman ulkoilmojen
ulkoilmainrare
partitive ulkoilmaa ulkoilmoja
inessive ulkoilmassa ulkoilmoissa
elative ulkoilmasta ulkoilmoista
illative ulkoilmaan ulkoilmoihin
adessive ulkoilmalla ulkoilmoilla
ablative ulkoilmalta ulkoilmoilta
allative ulkoilmalle ulkoilmoille
essive ulkoilmana ulkoilmoina
translative ulkoilmaksi ulkoilmoiksi
instructive ulkoilmoin
abessive ulkoilmatta ulkoilmoitta
comitative ulkoilmoineen