ulkoilu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ulkoilla +‎ -u

Noun[edit]

ulkoilu

  1. outdoor recreation, outdoor activities

Declension[edit]

Inflection of ulkoilu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative ulkoilu ulkoilut
genitive ulkoilun ulkoilujen
ulkoiluiden
ulkoiluitten
partitive ulkoilua ulkoiluja
ulkoiluita
illative ulkoiluun ulkoiluihin
singular plural
nominative ulkoilu ulkoilut
accusative nom. ulkoilu ulkoilut
gen. ulkoilun
genitive ulkoilun ulkoilujen
ulkoiluiden
ulkoiluitten
partitive ulkoilua ulkoiluja
ulkoiluita
inessive ulkoilussa ulkoiluissa
elative ulkoilusta ulkoiluista
illative ulkoiluun ulkoiluihin
adessive ulkoilulla ulkoiluilla
ablative ulkoilulta ulkoiluilta
allative ulkoilulle ulkoiluille
essive ulkoiluna ulkoiluina
translative ulkoiluksi ulkoiluiksi
instructive ulkoiluin
abessive ulkoilutta ulkoiluitta
comitative ulkoiluineen