ulkoinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ulko- +‎ -inen

Adjective[edit]

ulkoinen

  1. External.

Declension[edit]

Inflection of ulkoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ulkoinen ulkoiset
genitive ulkoisen ulkoisten
ulkoisien
partitive ulkoista ulkoisia
illative ulkoiseen ulkoisiin
singular plural
nominative ulkoinen ulkoiset
accusative nom. ulkoinen ulkoiset
gen. ulkoisen
genitive ulkoisen ulkoisten
ulkoisien
partitive ulkoista ulkoisia
inessive ulkoisessa ulkoisissa
elative ulkoisesta ulkoisista
illative ulkoiseen ulkoisiin
adessive ulkoisella ulkoisilla
ablative ulkoiselta ulkoisilta
allative ulkoiselle ulkoisille
essive ulkoisena ulkoisina
translative ulkoiseksi ulkoisiksi
instructive ulkoisin
abessive ulkoisetta ulkoisitta
comitative ulkoisine

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]