ulkopuolinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ulkopuoli +‎ -inen

Adjective[edit]

ulkopuolinen ‎(comparative ulkopuolisempi, superlative ulkopuolisin)

  1. external
  2. extra-

Declension[edit]

Inflection of ulkopuolinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ulkopuolinen ulkopuoliset
genitive ulkopuolisen ulkopuolisten
ulkopuolisien
partitive ulkopuolista ulkopuolisia
illative ulkopuoliseen ulkopuolisiin
singular plural
nominative ulkopuolinen ulkopuoliset
accusative nom. ulkopuolinen ulkopuoliset
gen. ulkopuolisen
genitive ulkopuolisen ulkopuolisten
ulkopuolisien
partitive ulkopuolista ulkopuolisia
inessive ulkopuolisessa ulkopuolisissa
elative ulkopuolisesta ulkopuolisista
illative ulkopuoliseen ulkopuolisiin
adessive ulkopuolisella ulkopuolisilla
ablative ulkopuoliselta ulkopuolisilta
allative ulkopuoliselle ulkopuolisille
essive ulkopuolisena ulkopuolisina
translative ulkopuoliseksi ulkopuolisiksi
instructive ulkopuolisin
abessive ulkopuolisetta ulkopuolisitta
comitative ulkopuolisine

Noun[edit]

ulkopuolinen

  1. outsider (person)

Declension[edit]

Inflection of ulkopuolinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ulkopuolinen ulkopuoliset
genitive ulkopuolisen ulkopuolisten
ulkopuolisien
partitive ulkopuolista ulkopuolisia
illative ulkopuoliseen ulkopuolisiin
singular plural
nominative ulkopuolinen ulkopuoliset
accusative nom. ulkopuolinen ulkopuoliset
gen. ulkopuolisen
genitive ulkopuolisen ulkopuolisten
ulkopuolisien
partitive ulkopuolista ulkopuolisia
inessive ulkopuolisessa ulkopuolisissa
elative ulkopuolisesta ulkopuolisista
illative ulkopuoliseen ulkopuolisiin
adessive ulkopuolisella ulkopuolisilla
ablative ulkopuoliselta ulkopuolisilta
allative ulkopuoliselle ulkopuolisille
essive ulkopuolisena ulkopuolisina
translative ulkopuoliseksi ulkopuolisiksi
instructive ulkopuolisin
abessive ulkopuolisetta ulkopuolisitta
comitative ulkopuolisineen