ummikko

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From umpi (closed) +‎ -kko.

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

ummikko

  1. A person who speaks only their own mother tongue, a monolingual
    • 1862, Julius Krohn, Suomenkielinen runollisuus Ruotsinvallan aikana: ynnä kuvaelmia suomalaisuuden historiasta, pages 65-66
      Mutta on myös mainittu että yliopisto toiselta puolen suomalaisuudelle on antanut suuremman voiman, varsinkin sillä keinoin että helpompi tilaisuus oppiin Suomen ummikkojen joukosta kohotti niin monta poikaa sivistyksen kukkuloille.
      But it has also been said that the university on the other hand has given greater power to the Finnish movement, particularly so that an easier chance to study among the monolinguals of Finland raised many boys into the heights of civilization.

Declension[edit]

Inflection of ummikko (Kotus type 4/laatikko, kk-k gradation)
nominative ummikko ummikot
genitive ummikon ummikkojen
ummikoiden
ummikoitten
partitive ummikkoa ummikkoja
ummikoita
illative ummikkoon ummikkoihin
ummikoihin
singular plural
nominative ummikko ummikot
accusative nom. ummikko ummikot
gen. ummikon
genitive ummikon ummikkojen
ummikoiden
ummikoitten
partitive ummikkoa ummikkoja
ummikoita
inessive ummikossa ummikoissa
elative ummikosta ummikoista
illative ummikkoon ummikkoihin
ummikoihin
adessive ummikolla ummikoilla
ablative ummikolta ummikoilta
allative ummikolle ummikoille
essive ummikkona ummikkoina
translative ummikoksi ummikoiksi
instructive ummikoin
abessive ummikotta ummikoitta
comitative ummikkoineen