vääntö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vääntää (to turn, twist, wrench, wring) +‎ -o

Noun[edit]

vääntö

  1. twist, torsion (act of turning, twisting or wrenching of a body by the exertion of a lateral force tending to turn one end or part of it about a longitudinal axis, while the other is held fast or turned in the opposite direction)
  2. (figuratively) A tough negotiation.

Declension[edit]

Inflection of vääntö (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative vääntö väännöt
genitive väännön vääntöjen
partitive vääntöä vääntöjä
illative vääntöön vääntöihin
singular plural
nominative vääntö väännöt
accusative nom.? vääntö väännöt
gen. väännön
genitive väännön vääntöjen
partitive vääntöä vääntöjä
inessive väännössä väännöissä
elative väännöstä väännöistä
illative vääntöön vääntöihin
adessive väännöllä väännöillä
ablative väännöltä väännöiltä
allative väännölleˣ väännöilleˣ
essive vääntönä vääntöinä
translative väännöksi väännöiksi
instructive väännöin
abessive väännöttä väännöittä
comitative vääntöineen

Derived terms[edit]