väli

See also: vali, Vali, valī, vaļi, and väli-

Estonian

Etymology

From . Cognate to Finnish väli, Livonian vēļa, and Votic väľľä.

Noun

väli (genitive välja, partitive välja)

1. field, area

Derived terms

• väli-
• välja
• väljas
• väljuma

---

Finnish

Etymology

From . Cognate to Estonian väli, Livonian vēļa, and Votic väľľä. Equivalent to väljä +‎ -i (noun-forming suffix).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋæli/, [ˈʋæli]
• Hyphenation: vä‧li

Noun

väli

1. gap, space
2. interval
3. distance
4. difference

Declension

Inflection of väli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		väli	välit
genitive		välin	välien
partitive		väliä	välejä
illative		väliin	väleihin
		singular	plural
nominative		väli	välit
accusative	nom.	väli	välit
	gen.	välin
genitive		välin	välien
partitive		väliä	välejä
inessive		välissä	väleissä
elative		välistä	väleistä
illative		väliin	väleihin
adessive		välillä	väleillä
ablative		väliltä	väleiltä
allative		välille	väleille
essive		välinä	väleinä
translative		väliksi	väleiksi
abessive		välittä	väleittä
instructive		—	välein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of väli (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative välini välini accusative nom. välini välini gen. välini genitive välini välieni partitive väliäni välejäni inessive välissäni väleissäni elative välistäni väleistäni illative väliini väleihini adessive välilläni väleilläni ablative väliltäni väleiltäni allative välilleni väleilleni essive välinäni väleinäni translative välikseni väleikseni abessive välittäni väleittäni instructive — — comitative — väleineni second-person singular possessor singular plural nominative välisi välisi accusative nom. välisi välisi gen. välisi genitive välisi väliesi partitive väliäsi välejäsi inessive välissäsi väleissäsi elative välistäsi väleistäsi illative väliisi väleihisi adessive välilläsi väleilläsi ablative väliltäsi väleiltäsi allative välillesi väleillesi essive välinäsi väleinäsi translative väliksesi väleiksesi abessive välittäsi väleittäsi instructive — — comitative — väleinesi first-person plural possessor singular plural nominative välimme välimme accusative nom. välimme välimme gen. välimme genitive välimme väliemme partitive väliämme välejämme inessive välissämme väleissämme elative välistämme väleistämme illative väliimme väleihimme adessive välillämme väleillämme ablative väliltämme väleiltämme allative välillemme väleillemme essive välinämme väleinämme translative väliksemme väleiksemme abessive välittämme väleittämme instructive — — comitative — väleinemme second-person plural possessor singular plural nominative välinne välinne accusative nom. välinne välinne gen. välinne genitive välinne välienne partitive väliänne välejänne inessive välissänne väleissänne elative välistänne väleistänne illative väliinne väleihinne adessive välillänne väleillänne ablative väliltänne väleiltänne allative välillenne väleillenne essive välinänne väleinänne translative väliksenne väleiksenne abessive välittänne väleittänne instructive — — comitative — väleinenne third-person possessor singular plural nominative välinsä välinsä accusative nom. välinsä välinsä gen. välinsä genitive välinsä väliensä partitive väliään väliänsä välejään välejänsä inessive välissään välissänsä väleissään väleissänsä elative välistään välistänsä väleistään väleistänsä illative väliinsä väleihinsä adessive välillään välillänsä väleillään väleillänsä ablative väliltään väliltänsä väleiltään väleiltänsä allative välilleen välillensä väleilleen väleillensä essive välinään välinänsä väleinään väleinänsä translative välikseen väliksensä väleikseen väleiksensä abessive välittään välittänsä väleittään väleittänsä instructive — — comitative — väleineen väleinensä

• Prolative: välitse

Derived terms

See also the Derived terms -section of the entry väli-.

• aikaväli
• olla väliä
• turvaväli
• väliintuleva
• väliintulo
• välinen
• välittää

See also

• väli-
• välit
• väljä
• välys

---

Ingrian

Noun

väli

1. interval

---

Westrobothnian

Etymology

From , from , from . Cognate with German wählen.

Verb

1. To choose, select.