valtaistuin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

valta ‎(power) +‎ istuin ‎(seat)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: val‧ta‧is‧tuin
  • IPA(key): /ˈʋɑltɑˌistuin/

Noun[edit]

valtaistuin

  1. throne

Declension[edit]

Inflection of valtaistuin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative valtaistuin valtaistuimet
genitive valtaistuimen valtaistuimien
valtaistuinten
partitive valtaistuinta valtaistuimia
illative valtaistuimeen valtaistuimiin
singular plural
nominative valtaistuin valtaistuimet
accusative nom. valtaistuin valtaistuimet
gen. valtaistuimen
genitive valtaistuimen valtaistuimien
valtaistuinten
partitive valtaistuinta valtaistuimia
inessive valtaistuimessa valtaistuimissa
elative valtaistuimesta valtaistuimista
illative valtaistuimeen valtaistuimiin
adessive valtaistuimella valtaistuimilla
ablative valtaistuimelta valtaistuimilta
allative valtaistuimelle valtaistuimille
essive valtaistuimena valtaistuimina
translative valtaistuimeksi valtaistuimiksi
instructive valtaistuimin
abessive valtaistuimetta valtaistuimitta
comitative valtaistuimineen

Anagrams[edit]