istuin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: is‧tuin
  • IPA(key): /ˈistuin/

Noun[edit]

istuin

  1. seat

Declension[edit]

Inflection of istuin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative istuin istuimet
genitive istuimen istuimien
istuinten
partitive istuinta istuimia
illative istuimeen istuimiin
singular plural
nominative istuin istuimet
accusative nom.? istuin istuimet
gen. istuimen
genitive istuimen istuimien
istuinten
partitive istuinta istuimia
inessive istuimessa istuimissa
elative istuimesta istuimista
illative istuimeen istuimiin
adessive istuimella istuimilla
ablative istuimelta istuimilta
allative istuimelleˣ istuimilleˣ
essive istuimena istuimina
translative istuimeksi istuimiksi
instructive istuimin
abessive istuimetta istuimitta
comitative istuimineen

Derived terms[edit]

Verb[edit]

istuin

  1. First-person singular indicative past form of istua.

Anagrams[edit]