vankeus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vanke- +‎ -(u)us

Noun[edit]

vankeus

  1. imprisonment
  2. captivity

Declension[edit]

Inflection of vankeus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative vankeus vankeudet
genitive vankeuden vankeuksien
partitive vankeutta vankeuksia
illative vankeuteen vankeuksiin
singular plural
nominative vankeus vankeudet
accusative nom. vankeus vankeudet
gen. vankeuden
genitive vankeuden vankeuksien
partitive vankeutta vankeuksia
inessive vankeudessa vankeuksissa
elative vankeudesta vankeuksista
illative vankeuteen vankeuksiin
adessive vankeudella vankeuksilla
ablative vankeudelta vankeuksilta
allative vankeudelle vankeuksille
essive vankeutena vankeuksina
translative vankeudeksi vankeuksiksi
instructive vankeuksin
abessive vankeudetta vankeuksitta
comitative vankeuksineen

Compounds[edit]

Related terms[edit]