Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search


(index va)


From vanki, which is of Germanic origin; compare Swedish fånge, German Gefangener.


  • hyphenation: van·gi·ta
  • IPA(key): [ˈvɑŋːitɑˣ]



  1. (transitive, + genitive-accusative) To imprison, incarcerate, jail (put in prison; both in legal contexts and elsewhere).
  2. (transitive, + genitive-accusative) To arrest, place under arrest, take into custody, put in detention (both in legal contexts and elsewhere).
  3. to capture (to reproduce convincingly)
    Hänen elokuvasovituksensa vangitsi alkuperäisen työn hengen.
    His film adaptation captured the spirit of the original work.


Inflection of vangita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vangitsen en vangitse 1st sing. olen vanginnut en ole vanginnut
2nd sing. vangitset et vangitse 2nd sing. olet vanginnut et ole vanginnut
3rd sing. vangitsee ei vangitse 3rd sing. on vanginnut ei ole vanginnut
1st plur. vangitsemme emme vangitse 1st plur. olemme vanginneet emme ole vanginneet
2nd plur. vangitsette ette vangitse 2nd plur. olette vanginneet ette ole vanginneet
3rd plur. vangitsevat eivät vangitse 3rd plur. ovat vanginneet eivät ole vanginneet
passive vangitaan ei vangita passive on vangittu ei ole vangittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vangitsin en vanginnut 1st sing. olin vanginnut en ollut vanginnut
2nd sing. vangitsit et vanginnut 2nd sing. olit vanginnut et ollut vanginnut
3rd sing. vangitsi ei vanginnut 3rd sing. oli vanginnut ei ollut vanginnut
1st plur. vangitsimme emme vanginneet 1st plur. olimme vanginneet emme olleet vanginneet
2nd plur. vangitsitte ette vanginneet 2nd plur. olitte vanginneet ette olleet vanginneet
3rd plur. vangitsivat eivät vanginneet 3rd plur. olivat vanginneet eivät olleet vanginneet
passive vangittiin ei vangittu passive oli vangittu ei ollut vangittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vangitsisin en vangitsisi 1st sing. olisin vanginnut en olisi vanginnut
2nd sing. vangitsisit et vangitsisi 2nd sing. olisit vanginnut et olisi vanginnut
3rd sing. vangitsisi ei vangitsisi 3rd sing. olisi vanginnut ei olisi vanginnut
1st plur. vangitsisimme emme vangitsisi 1st plur. olisimme vanginneet emme olisi vanginneet
2nd plur. vangitsisitte ette vangitsisi 2nd plur. olisitte vanginneet ette olisi vanginneet
3rd plur. vangitsisivat eivät vangitsisi 3rd plur. olisivat vanginneet eivät olisi vanginneet
passive vangittaisiin ei vangittaisi passive olisi vangittu ei olisi vangittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vangitse älä vangitse 2nd sing. ole vanginnut älä ole vanginnut
3rd sing. vangitkoon älköön vangitko 3rd sing. olkoon vanginnut älköön olko vanginnut
1st plur. vangitkaamme älkäämme vangitko 1st plur. olkaamme vanginneet älkäämme olko vanginneet
2nd plur. vangitkaa älkää vangitko 2nd plur. olkaa vanginneet älkää olko vanginneet
3rd plur. vangitkoot älkööt vangitko 3rd plur. olkoot vanginneet älkööt olko vanginneet
passive vangittakoon älköön vangittako passive olkoon vangittu älköön olko vangittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vanginnen en vanginne 1st sing. lienen vanginnut en liene vanginnut
2nd sing. vanginnet et vanginne 2nd sing. lienet vanginnut et liene vanginnut
3rd sing. vanginnee ei vanginne 3rd sing. lienee vanginnut ei liene vanginnut
1st plur. vanginnemme emme vanginne 1st plur. lienemme vanginneet emme liene vanginneet
2nd plur. vanginnette ette vanginne 2nd plur. lienette vanginneet ette liene vanginneet
3rd plur. vanginnevat eivät vanginne 3rd plur. lienevät vanginneet eivät liene vanginneet
passive vangittaneen ei vangittane passive lienee vangittu ei liene vangittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vangita present vangitseva vangittava
long 1st2 vangitakseen past vanginnut vangittu
2nd inessive1 vangitessa vangittaessa agent1, 3 vangitsema
instructive vangiten negative vangitsematon
3rd inessive vangitsemassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative vangitsemasta
illative vangitsemaan
adessive vangitsemalla
abessive vangitsematta
instructive vangitseman vangittaman
4th nominative vangitseminen
partitive vangitsemista
5th2 vangitsemaisillaan

Usage notes[edit]

  • In the sense "to arrest" pidättää and vangita can be used synonymously in general language, but in a legal context pidättää means "to arrest (for a limited time, under habeas corpus)", whereas vangita means "to arrest or detain (due court order)".


See also[edit]