vankeus
Finnish
Etymology
vanke- + -(u)us
Noun
vankeus
Declension
Inflection of vankeus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | vankeus | vankeudet | ||
genitive | vankeuden | vankeuksien | ||
partitive | vankeutta | vankeuksia | ||
illative | vankeuteen | vankeuksiin | ||
singular | plural | |||
nominative | vankeus | vankeudet | ||
accusative | nom. | vankeus | vankeudet | |
gen. | vankeuden | |||
genitive | vankeuden | vankeuksien | ||
partitive | vankeutta | vankeuksia | ||
inessive | vankeudessa | vankeuksissa | ||
elative | vankeudesta | vankeuksista | ||
illative | vankeuteen | vankeuksiin | ||
adessive | vankeudella | vankeuksilla | ||
ablative | vankeudelta | vankeuksilta | ||
allative | vankeudelle | vankeuksille | ||
essive | vankeutena | vankeuksina | ||
translative | vankeudeksi | vankeuksiksi | ||
abessive | vankeudetta | vankeuksitta | ||
instructive | — | vankeuksin | ||
comitative | See the possessive forms below. |