varustelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

varustaa > varustella +‎ -u

Noun[edit]

varustelu

  1. armament (process of building up one's military capacity)
  2. feature (feature in a setting such as an architectural feature thus a built up feature)
  3. build-up (process of something that is built-up)

Declension[edit]

Inflection of varustelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative varustelu varustelut
genitive varustelun varustelujen
varusteluiden
varusteluitten
partitive varustelua varusteluja
varusteluita
illative varusteluun varusteluihin
singular plural
nominative varustelu varustelut
accusative nom. varustelu varustelut
gen. varustelun
genitive varustelun varustelujen
varusteluiden
varusteluitten
partitive varustelua varusteluja
varusteluita
inessive varustelussa varusteluissa
elative varustelusta varusteluista
illative varusteluun varusteluihin
adessive varustelulla varusteluilla
ablative varustelulta varusteluilta
allative varustelulle varusteluille
essive varusteluna varusteluina
translative varusteluksi varusteluiksi
instructive varusteluin
abessive varustelutta varusteluitta
comitative varusteluineen

Compounds[edit]