vilke

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: vilkė

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vilk- +‎ -e

Noun[edit]

vilke

  1. glint, twinkle, gleam

Declension[edit]

Inflection of vilke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative vilke vilkkeet
genitive vilkkeen vilkkeiden
vilkkeitten
partitive vilkettä vilkkeitä
illative vilkkeeseen vilkkeisiin
vilkkeihin
singular plural
nominative vilke vilkkeet
accusative nom. vilke vilkkeet
gen. vilkkeen
genitive vilkkeen vilkkeiden
vilkkeitten
partitive vilkettä vilkkeitä
inessive vilkkeessä vilkkeissä
elative vilkkeestä vilkkeistä
illative vilkkeeseen vilkkeisiin
vilkkeihin
adessive vilkkeellä vilkkeillä
ablative vilkkeeltä vilkkeiltä
allative vilkkeelle vilkkeille
essive vilkkeenä vilkkeinä
translative vilkkeeksi vilkkeiksi
instructive vilkkein
abessive vilkkeettä vilkkeittä
comitative vilkkeineen

Synonyms[edit]


Lithuanian[edit]

Pronunciation 1[edit]

  • IPA(key): [ʋʲɪlʲˈkʲɛ]

Noun[edit]

vilkè m

  1. locative singular form of vilkas.

Pronunciation 2[edit]

  • IPA(key): [ˈʋʲɪlʲkʲɛ]

Noun[edit]

vil̃ke m

  1. vocative singular form of vilkas.