vilkuttaa

Finnish

Etymology

From vilkku +‎ -ttaa.

Verb

vilkuttaa

1. to wave (e.g. hand)
2. to flash repeatedly (such as when signaling with a torch)

Conjugation

Inflection of vilkuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkutan	en vilkuta	1st sing.	olen vilkuttanut	en ole vilkuttanut
2nd sing.		vilkutat	et vilkuta	2nd sing.	olet vilkuttanut	et ole vilkuttanut
3rd sing.		vilkuttaa	ei vilkuta	3rd sing.	on vilkuttanut	ei ole vilkuttanut
1st plur.		vilkutamme	emme vilkuta	1st plur.	olemme vilkuttaneet	emme ole vilkuttaneet
2nd plur.		vilkutatte	ette vilkuta	2nd plur.	olette vilkuttaneet	ette ole vilkuttaneet
3rd plur.		vilkuttavat	eivät vilkuta	3rd plur.	ovat vilkuttaneet	eivät ole vilkuttaneet
passive		vilkutetaan	ei vilkuteta	passive	on vilkutettu	ei ole vilkutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkutin	en vilkuttanut	1st sing.	olin vilkuttanut	en ollut vilkuttanut
2nd sing.		vilkutit	et vilkuttanut	2nd sing.	olit vilkuttanut	et ollut vilkuttanut
3rd sing.		vilkutti	ei vilkuttanut	3rd sing.	oli vilkuttanut	ei ollut vilkuttanut
1st plur.		vilkutimme	emme vilkuttaneet	1st plur.	olimme vilkuttaneet	emme olleet vilkuttaneet
2nd plur.		vilkutitte	ette vilkuttaneet	2nd plur.	olitte vilkuttaneet	ette olleet vilkuttaneet
3rd plur.		vilkuttivat	eivät vilkuttaneet	3rd plur.	olivat vilkuttaneet	eivät olleet vilkuttaneet
passive		vilkutettiin	ei vilkutettu	passive	oli vilkutettu	ei ollut vilkutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkuttaisin	en vilkuttaisi	1st sing.	olisin vilkuttanut	en olisi vilkuttanut
2nd sing.		vilkuttaisit	et vilkuttaisi	2nd sing.	olisit vilkuttanut	et olisi vilkuttanut
3rd sing.		vilkuttaisi	ei vilkuttaisi	3rd sing.	olisi vilkuttanut	ei olisi vilkuttanut
1st plur.		vilkuttaisimme	emme vilkuttaisi	1st plur.	olisimme vilkuttaneet	emme olisi vilkuttaneet
2nd plur.		vilkuttaisitte	ette vilkuttaisi	2nd plur.	olisitte vilkuttaneet	ette olisi vilkuttaneet
3rd plur.		vilkuttaisivat	eivät vilkuttaisi	3rd plur.	olisivat vilkuttaneet	eivät olisi vilkuttaneet
passive		vilkutettaisiin	ei vilkutettaisi	passive	olisi vilkutettu	ei olisi vilkutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vilkuta	älä vilkuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vilkuttakoon	älköön vilkuttako	3rd sing.	olkoon vilkuttanut	älköön olko vilkuttanut
1st plur.		vilkuttakaamme	älkäämme vilkuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vilkuttakaa	älkää vilkuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vilkuttakoot	älkööt vilkuttako	3rd plur.	olkoot vilkuttaneet	älkööt olko vilkuttaneet
passive		vilkutettakoon	älköön vilkutettako	passive	olkoon vilkutettu	älköön olko vilkutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilkuttanen	en vilkuttane	1st sing.	lienen vilkuttanut	en liene vilkuttanut
2nd sing.		vilkuttanet	et vilkuttane	2nd sing.	lienet vilkuttanut	et liene vilkuttanut
3rd sing.		vilkuttanee	ei vilkuttane	3rd sing.	lienee vilkuttanut	ei liene vilkuttanut
1st plur.		vilkuttanemme	emme vilkuttane	1st plur.	lienemme vilkuttaneet	emme liene vilkuttaneet
2nd plur.		vilkuttanette	ette vilkuttane	2nd plur.	lienette vilkuttaneet	ette liene vilkuttaneet
3rd plur.		vilkuttanevat	eivät vilkuttane	3rd plur.	lienevät vilkuttaneet	eivät liene vilkuttaneet
passive		vilkutettaneen	ei vilkutettane	passive	lienee vilkutettu	ei liene vilkutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vilkuttaa		present	vilkuttava	vilkutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkuttaakseni vilkuttaaksemme 2nd vilkuttaaksesi vilkuttaaksenne 3rd vilkuttaakseen vilkuttaaksensa		past	vilkuttanut	vilkutettu
2nd	inessive2	vilkuttaessa	vilkutettaessa	agent3	vilkuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkuttaessani vilkuttaessamme 2nd vilkuttaessasi vilkuttaessanne 3rd vilkuttaessaan vilkuttaessansa		negative	vilkuttamaton
	instructive	vilkuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form vilkuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vilkuttamassa	—
	elative	vilkuttamasta	—
	illative	vilkuttamaan	—
	adessive	vilkuttamalla	—
	abessive	vilkuttamatta	—
	instructive	vilkuttaman	vilkutettaman
4th4	verbal noun	vilkuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilkuttamaisillani vilkuttamaisillamme 2nd vilkuttamaisillasi vilkuttamaisillanne 3rd vilkuttamaisillaan vilkuttamaisillansa