vinkki

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Borrowed from Swedish vink.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈʋiŋkːi/, [ˈʋiŋkːi]
  • Rhymes: -iŋkːi
  • Syllabification(key): vink‧ki

Noun[edit]

vinkki

  1. hint
  2. tip
    vinkkejä energiansäästöönenergy saving tips

Declension[edit]

Inflection of vinkki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
nominative vinkki vinkit
genitive vinkin vinkkien
partitive vinkkiä vinkkejä
illative vinkkiin vinkkeihin
singular plural
nominative vinkki vinkit
accusative nom. vinkki vinkit
gen. vinkin
genitive vinkin vinkkien
partitive vinkkiä vinkkejä
inessive vinkissä vinkeissä
elative vinkistä vinkeistä
illative vinkkiin vinkkeihin
adessive vinkillä vinkeillä
ablative vinkiltä vinkeiltä
allative vinkille vinkeille
essive vinkkinä vinkkeinä
translative vinkiksi vinkeiksi
instructive vinkein
abessive vinkittä vinkeittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vinkki (type risti)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vinkkini vinkkini
accusative nom. vinkkini vinkkini
gen. vinkkini
genitive vinkkini vinkkieni
partitive vinkkiäni vinkkejäni
inessive vinkissäni vinkeissäni
elative vinkistäni vinkeistäni
illative vinkkiini vinkkeihini
adessive vinkilläni vinkeilläni
ablative vinkiltäni vinkeiltäni
allative vinkilleni vinkeilleni
essive vinkkinäni vinkkeinäni
translative vinkikseni vinkeikseni
instructive
abessive vinkittäni vinkeittäni
comitative vinkkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vinkkisi vinkkisi
accusative nom. vinkkisi vinkkisi
gen. vinkkisi
genitive vinkkisi vinkkiesi
partitive vinkkiäsi vinkkejäsi
inessive vinkissäsi vinkeissäsi
elative vinkistäsi vinkeistäsi
illative vinkkiisi vinkkeihisi
adessive vinkilläsi vinkeilläsi
ablative vinkiltäsi vinkeiltäsi
allative vinkillesi vinkeillesi
essive vinkkinäsi vinkkeinäsi
translative vinkiksesi vinkeiksesi
instructive
abessive vinkittäsi vinkeittäsi
comitative vinkkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vinkkimme vinkkimme
accusative nom. vinkkimme vinkkimme
gen. vinkkimme
genitive vinkkimme vinkkiemme
partitive vinkkiämme vinkkejämme
inessive vinkissämme vinkeissämme
elative vinkistämme vinkeistämme
illative vinkkiimme vinkkeihimme
adessive vinkillämme vinkeillämme
ablative vinkiltämme vinkeiltämme
allative vinkillemme vinkeillemme
essive vinkkinämme vinkkeinämme
translative vinkiksemme vinkeiksemme
instructive
abessive vinkittämme vinkeittämme
comitative vinkkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vinkkinne vinkkinne
accusative nom. vinkkinne vinkkinne
gen. vinkkinne
genitive vinkkinne vinkkienne
partitive vinkkiänne vinkkejänne
inessive vinkissänne vinkeissänne
elative vinkistänne vinkeistänne
illative vinkkiinne vinkkeihinne
adessive vinkillänne vinkeillänne
ablative vinkiltänne vinkeiltänne
allative vinkillenne vinkeillenne
essive vinkkinänne vinkkeinänne
translative vinkiksenne vinkeiksenne
instructive
abessive vinkittänne vinkeittänne
comitative vinkkeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vinkkinsä vinkkinsä
accusative nom. vinkkinsä vinkkinsä
gen. vinkkinsä
genitive vinkkinsä vinkkiensä
partitive vinkkiään
vinkkiänsä
vinkkejään
vinkkejänsä
inessive vinkissään
vinkissänsä
vinkeissään
vinkeissänsä
elative vinkistään
vinkistänsä
vinkeistään
vinkeistänsä
illative vinkkiinsä vinkkeihinsä
adessive vinkillään
vinkillänsä
vinkeillään
vinkeillänsä
ablative vinkiltään
vinkiltänsä
vinkeiltään
vinkeiltänsä
allative vinkilleen
vinkillensä
vinkeilleen
vinkeillensä
essive vinkkinään
vinkkinänsä
vinkkeinään
vinkkeinänsä
translative vinkikseen
vinkiksensä
vinkeikseen
vinkeiksensä
instructive
abessive vinkittään
vinkittänsä
vinkeittään
vinkeittänsä
comitative vinkkeineen
vinkkeinensä