virkata

Finnish

Etymology

From Swedish virka (“to crochet”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirkɑtɑˣ/, [ˈʋirkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -irkɑtɑ
• Syllabification^(key): vir‧ka‧ta

Verb

virkata

1. (transitive) to crochet

Conjugation

Inflection of virkata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virkkaan	en virkkaa	1st sing.	olen virkannut	en ole virkannut
2nd sing.		virkkaat	et virkkaa	2nd sing.	olet virkannut	et ole virkannut
3rd sing.		virkkaa	ei virkkaa	3rd sing.	on virkannut	ei ole virkannut
1st plur.		virkkaamme	emme virkkaa	1st plur.	olemme virkanneet	emme ole virkanneet
2nd plur.		virkkaatte	ette virkkaa	2nd plur.	olette virkanneet	ette ole virkanneet
3rd plur.		virkkaavat	eivät virkkaa	3rd plur.	ovat virkanneet	eivät ole virkanneet
passive		virkataan	ei virkata	passive	on virkattu	ei ole virkattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virkkasin	en virkannut	1st sing.	olin virkannut	en ollut virkannut
2nd sing.		virkkasit	et virkannut	2nd sing.	olit virkannut	et ollut virkannut
3rd sing.		virkkasi	ei virkannut	3rd sing.	oli virkannut	ei ollut virkannut
1st plur.		virkkasimme	emme virkanneet	1st plur.	olimme virkanneet	emme olleet virkanneet
2nd plur.		virkkasitte	ette virkanneet	2nd plur.	olitte virkanneet	ette olleet virkanneet
3rd plur.		virkkasivat	eivät virkanneet	3rd plur.	olivat virkanneet	eivät olleet virkanneet
passive		virkattiin	ei virkattu	passive	oli virkattu	ei ollut virkattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virkkaisin	en virkkaisi	1st sing.	olisin virkannut	en olisi virkannut
2nd sing.		virkkaisit	et virkkaisi	2nd sing.	olisit virkannut	et olisi virkannut
3rd sing.		virkkaisi	ei virkkaisi	3rd sing.	olisi virkannut	ei olisi virkannut
1st plur.		virkkaisimme	emme virkkaisi	1st plur.	olisimme virkanneet	emme olisi virkanneet
2nd plur.		virkkaisitte	ette virkkaisi	2nd plur.	olisitte virkanneet	ette olisi virkanneet
3rd plur.		virkkaisivat	eivät virkkaisi	3rd plur.	olisivat virkanneet	eivät olisi virkanneet
passive		virkattaisiin	ei virkattaisi	passive	olisi virkattu	ei olisi virkattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		virkkaa	älä virkkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		virkatkoon	älköön virkatko	3rd sing.	olkoon virkannut	älköön olko virkannut
1st plur.		virkatkaamme	älkäämme virkatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		virkatkaa	älkää virkatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		virkatkoot	älkööt virkatko	3rd plur.	olkoot virkanneet	älkööt olko virkanneet
passive		virkattakoon	älköön virkattako	passive	olkoon virkattu	älköön olko virkattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virkannen	en virkanne	1st sing.	lienen virkannut	en liene virkannut
2nd sing.		virkannet	et virkanne	2nd sing.	lienet virkannut	et liene virkannut
3rd sing.		virkannee	ei virkanne	3rd sing.	lienee virkannut	ei liene virkannut
1st plur.		virkannemme	emme virkanne	1st plur.	lienemme virkanneet	emme liene virkanneet
2nd plur.		virkannette	ette virkanne	2nd plur.	lienette virkanneet	ette liene virkanneet
3rd plur.		virkannevat	eivät virkanne	3rd plur.	lienevät virkanneet	eivät liene virkanneet
passive		virkattaneen	ei virkattane	passive	lienee virkattu	ei liene virkattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		virkata		present	virkkaava	virkattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st virkatakseni virkataksemme 2nd virkataksesi virkataksenne 3rd virkatakseen virkataksensa		past	virkannut	virkattu
2nd	inessive2	virkatessa	virkattaessa	agent3	virkkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st virkatessani virkatessamme 2nd virkatessasi virkatessanne 3rd virkatessaan virkatessansa		negative	virkkaamaton
	instructive	virkaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	virkkaamassa	—
	elative	virkkaamasta	—
	illative	virkkaamaan	—
	adessive	virkkaamalla	—
	abessive	virkkaamatta	—
	instructive	virkkaaman	virkattaman
4th4	verbal noun	virkkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st virkkaamaisillani virkkaamaisillamme 2nd virkkaamaisillasi virkkaamaisillanne 3rd virkkaamaisillaan virkkaamaisillansa

Derived terms

• virkkaaminen
• virkkaus
• virkkuu

 

See also

• virkkaa (“(literary or archaic) to speak, say”)

Further reading

• “virkata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• kraavit, rivakat