yhdenmukainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yhden +‎ mukainen

Adjective[edit]

yhdenmukainen (comparative yhdenmukaisempi, superlative yhdenmukaisin)

  1. uniform, unvarying (all the same)
  2. uniform, consistent (conforming to one standard)

Declension[edit]

Inflection of yhdenmukainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhdenmukainen yhdenmukaiset
genitive yhdenmukaisen yhdenmukaisten
yhdenmukaisien
partitive yhdenmukaista yhdenmukaisia
illative yhdenmukaiseen yhdenmukaisiin
singular plural
nominative yhdenmukainen yhdenmukaiset
accusative nom. yhdenmukainen yhdenmukaiset
gen. yhdenmukaisen
genitive yhdenmukaisen yhdenmukaisten
yhdenmukaisien
partitive yhdenmukaista yhdenmukaisia
inessive yhdenmukaisessa yhdenmukaisissa
elative yhdenmukaisesta yhdenmukaisista
illative yhdenmukaiseen yhdenmukaisiin
adessive yhdenmukaisella yhdenmukaisilla
ablative yhdenmukaiselta yhdenmukaisilta
allative yhdenmukaiselle yhdenmukaisille
essive yhdenmukaisena yhdenmukaisina
translative yhdenmukaiseksi yhdenmukaisiksi
instructive yhdenmukaisin
abessive yhdenmukaisetta yhdenmukaisitta
comitative yhdenmukaisine
Possessive forms of yhdenmukainen (type nainen)
possessor singular plural
1st person yhdenmukaiseni yhdenmukaisemme
2nd person yhdenmukaisesi yhdenmukaisenne
3rd person yhdenmukaisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.