ylivalta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From yli- +‎ valta.

Noun[edit]

ylivalta

  1. supremacy, dominance

Declension[edit]

Inflection of ylivalta (Kotus type 9/kala, lt-ll gradation)
nominative ylivalta ylivallat
genitive ylivallan ylivaltojen
partitive ylivaltaa ylivaltoja
illative ylivaltaan ylivaltoihin
singular plural
nominative ylivalta ylivallat
accusative nom. ylivalta ylivallat
gen. ylivallan
genitive ylivallan ylivaltojen
ylivaltainrare
partitive ylivaltaa ylivaltoja
inessive ylivallassa ylivalloissa
elative ylivallasta ylivalloista
illative ylivaltaan ylivaltoihin
adessive ylivallalla ylivalloilla
ablative ylivallalta ylivalloilta
allative ylivallalle ylivalloille
essive ylivaltana ylivaltoina
translative ylivallaksi ylivalloiksi
instructive ylivalloin
abessive ylivallatta ylivalloitta
comitative ylivaltoineen
Possessive forms of ylivalta (type kala)
possessor singular plural
1st person ylivaltani ylivaltamme
2nd person ylivaltasi ylivaltanne
3rd person ylivaltansa

Derived terms[edit]