yllättäjä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yllättää +‎ -jä

Noun[edit]

yllättäjä

  1. One who surprises.
  2. sleeper (one who achieves unexpected success)

Declension[edit]

Inflection of yllättäjä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative yllättäjä yllättäjät
genitive yllättäjän yllättäjien
partitive yllättäjää yllättäjiä
illative yllättäjään yllättäjiin
singular plural
nominative yllättäjä yllättäjät
accusative nom.? yllättäjä yllättäjät
gen. yllättäjän
genitive yllättäjän yllättäjien
yllättäjäinrare
partitive yllättäjää yllättäjiä
inessive yllättäjässä yllättäjissä
elative yllättäjästä yllättäjistä
illative yllättäjään yllättäjiin
adessive yllättäjällä yllättäjillä
ablative yllättäjältä yllättäjiltä
allative yllättäjälleˣ yllättäjilleˣ
essive yllättäjänä yllättäjinä
translative yllättäjäksi yllättäjiksi
instructive yllättäjin
abessive yllättäjättä yllättäjittä
comitative yllättäjineen