Jump to content

yllättää

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

yltää (“to reach”) +‎ -ttää (causative verb ending). The original senses “to reach, catch; to assail” are attested since the time of Mikael Agricola (output c. 1543–1552); modern senses related to surprising something only became common in the mid-19th century.[1]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈylːætːæːˣ/, [ˈylːæt̪ːæː(ʔ)]
  • Rhymes: -ylːætːæː
  • Syllabification(key): yl‧lät‧tää
  • Hyphenation(key): yl‧lät‧tää

Verb

[edit]

yllättää

  1. (transitive) to surprise, astonish, take unawares/by surprise
    Uutinen yllätti kaikki.
    The news surprised everyone.
    Sade pääsi yllättämään ulkoilijat.
    The rain managed to take the outdoor enthusiasts by surprise.
    Hän yllätti minut iloisesti saapumalla ajoissa.
    She surprised me pleasantly by arriving on time.
  2. (transitive) to catch in the act/red-handed [with elative ‘of’; or with elative of third infinitive ‘doing’]
    Opettaja yllätti oppilaan lunttaamasta.
    The teacher caught the student cheating.
    Varas yllätettiin itse teosta.
    The thief was caught red-handed.
    Hänet yllätettiin kesken varkauden.
    He was caught in the middle of a theft.
  3. (transitive, obsolete) to reach, catch
    Synonyms: saavuttaa, tavoittaa
    Pakenija juoksi lujaa, mutta poliisi yllätti hänet pian.
    The fugitive ran fast, but the police soon reached him.
  4. (transitive, obsolete) to assail, assault, come at
    Synonyms: käydä päälle, käydä kimppuun
    Vihollinen yllätti vartion yön pimeydessä.
    The enemy assailed the guard in the darkness of the night.
    Sairaus yllätti miehen voimat äkisti.
    The illness suddenly assaulted the man's strength.

Conjugation

[edit]
Inflection of yllättää (Kotus type 53*/muistaa, tt–t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. yllätän en yllätä 1st sing. olen yllättänyt en ole yllättänyt
2nd sing. yllätät et yllätä 2nd sing. olet yllättänyt et ole yllättänyt
3rd sing. yllättää ei yllätä 3rd sing. on yllättänyt ei ole yllättänyt
1st plur. yllätämme emme yllätä 1st plur. olemme yllättäneet emme ole yllättäneet
2nd plur. yllätätte ette yllätä 2nd plur. olette yllättäneet ette ole yllättäneet
3rd plur. yllättävät eivät yllätä 3rd plur. ovat yllättäneet eivät ole yllättäneet
passive yllätetään ei yllätetä passive on yllätetty ei ole yllätetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. yllätin en yllättänyt 1st sing. olin yllättänyt en ollut yllättänyt
2nd sing. yllätit et yllättänyt 2nd sing. olit yllättänyt et ollut yllättänyt
3rd sing. yllätti ei yllättänyt 3rd sing. oli yllättänyt ei ollut yllättänyt
1st plur. yllätimme emme yllättäneet 1st plur. olimme yllättäneet emme olleet yllättäneet
2nd plur. yllätitte ette yllättäneet 2nd plur. olitte yllättäneet ette olleet yllättäneet
3rd plur. yllättivät eivät yllättäneet 3rd plur. olivat yllättäneet eivät olleet yllättäneet
passive yllätettiin ei yllätetty passive oli yllätetty ei ollut yllätetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. yllättäisin en yllättäisi 1st sing. olisin yllättänyt en olisi yllättänyt
2nd sing. yllättäisit et yllättäisi 2nd sing. olisit yllättänyt et olisi yllättänyt
3rd sing. yllättäisi ei yllättäisi 3rd sing. olisi yllättänyt ei olisi yllättänyt
1st plur. yllättäisimme emme yllättäisi 1st plur. olisimme yllättäneet emme olisi yllättäneet
2nd plur. yllättäisitte ette yllättäisi 2nd plur. olisitte yllättäneet ette olisi yllättäneet
3rd plur. yllättäisivät eivät yllättäisi 3rd plur. olisivat yllättäneet eivät olisi yllättäneet
passive yllätettäisiin ei yllätettäisi passive olisi yllätetty ei olisi yllätetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. yllätä älä yllätä 2nd sing. — —
3rd sing. yllättäköön älköön yllättäkö 3rd sing. olkoon yllättänyt älköön olko yllättänyt
1st plur. yllättäkäämme älkäämme yllättäkö 1st plur. — —
2nd plur. yllättäkää älkää yllättäkö 2nd plur. — —
3rd plur. yllättäkööt älkööt yllättäkö 3rd plur. olkoot yllättäneet älkööt olko yllättäneet
passive yllätettäköön älköön yllätettäkö passive olkoon yllätetty älköön olko yllätetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. yllättänen en yllättäne 1st sing. lienen yllättänyt en liene yllättänyt
2nd sing. yllättänet et yllättäne 2nd sing. lienet yllättänyt et liene yllättänyt
3rd sing. yllättänee ei yllättäne 3rd sing. lienee yllättänyt ei liene yllättänyt
1st plur. yllättänemme emme yllättäne 1st plur. lienemme yllättäneet emme liene yllättäneet
2nd plur. yllättänette ette yllättäne 2nd plur. lienette yllättäneet ette liene yllättäneet
3rd plur. yllättänevät eivät yllättäne 3rd plur. lienevät yllättäneet eivät liene yllättäneet
passive yllätettäneen ei yllätettäne passive lienee yllätetty ei liene yllätetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st yllättää present yllättävä yllätettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st yllättääkseni yllättääksemme
2nd yllättääksesi yllättääksenne
3rd yllättääkseen
yllättääksensä
past yllättänyt yllätetty
2nd inessive2 yllättäessä yllätettäessä agent4 yllättämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st yllättäessäni yllättäessämme
2nd yllättäessäsi yllättäessänne
3rd yllättäessään
yllättäessänsä
negative yllättämätön
instructive yllättäen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form yllättää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive yllättämässä —
elative yllättämästä —
illative yllättämään —
adessive yllättämällä —
abessive yllättämättä —
instructive yllättämän yllätettämän
4th3 verbal noun yllättäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st yllättämäisilläni yllättämäisillämme
2nd yllättämäisilläsi yllättämäisillänne
3rd yllättämäisillään
yllättämäisillänsä

Derived terms

[edit]
nouns
verbs

References

[edit]
  1. ^ Häkkinen, Kaisa (2004), Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish Etymological Dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN

Further reading

[edit]
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=yllättää&oldid=90156075"