Minna

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: minna

Danish[edit]

Etymology[edit]

From German Minna.

Proper noun[edit]

Minna

  1. A female given name.

Estonian[edit]

Etymology[edit]

From German Minna.

Proper noun[edit]

Minna

  1. A female given name.

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Borrowed from German Minna in the nineteenth century.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈminːɑ]
  • Hyphenation: Min‧na

Proper noun[edit]

Minna

  1. A female given name.
    • 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 104:
      Ajatuksissaan kirkkoherra nimitti Helsingistä mukana tuotua taloudenhoitajaa Minnaksi, vaikka Ellen meni siinäkin naurettavuuteen asti, että nimityksen pitäisi kuulua Miina.
    • 1970 Veronica Pimenoff, Pohjoiset pelit, Tammi, ISBN 9513006832, page 103:
      Senkin nimi oli Minna. Minna oli kuullut sen äidin huutavan sitä. Pari vuotta sitten Minna-nimi olikin ollut muodissa, tuon ikäisiä Minnoja vilisi joka paikassa. Toista oli hänen aikanaan, kun koulussa muut haukkuivat Minna Canthiksi ja huusivat perään että "Miina, Miina, kahvi kiehuu, Miina menee ja hakee sen keittiöstä nyt!"

Declension[edit]

Usage notes[edit]

Very popular in Finland the 1960s and 1970s.

Anagrams[edit]


German[edit]

Etymology[edit]

A pet form of Wilhelmina made well known by the comedy Minna von Barnhelm (1767) by G. E. Lessing.

Proper noun[edit]

Minna

  1. A female given name.