erä

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Etymology 1.2 Noun 1.2.1 Declension 1.2.2 Derived terms 1.3 See also 1.4 References

[edit] Finnish

[edit] Etymology

From Proto-Finno-Ugric *erä (“‘apart’”).^[1]

[edit] Noun

erä

1. item, entry
2. A subdivision of many sports contests. Erä can be a time-limited part of a match between two parties or, where the number of contestants exceeds the capacity of the sports facillity, a competition between a subset of contestants. The translation into English varies by sport. Examples:

   period in icehockey

   round in boxing

   set in tennis

   heat in athletics

[edit] Declension

Declension of erä (type koira) singular plural nominative erä erät genitive erän erien eräin1 partitive erää eriä accusative erä erän erät inessive erässä erissä elative erästä eristä illative erään eriin adessive erällä erillä ablative erältä eriltä allative erälle erille essive eränä erinä translative eräksi eriksi instructive – erin abessive erättä erittä comitative – erineen 1) Rare.

[edit] Derived terms

• erääntyä

[edit] See also

• eri
• ero
• eräs
• puoliaika

[edit] References

• Notes:

1. ^ *Häkkinen, Kaisa (2005): Nykysuomen etymologinen sanakirja, Juva: WSOY. ISBN 951-0-27108-X