harkkia

See also: härkkiä

Ingrian

Etymology 1

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑrkːiɑ/, [ˈhɑrkːe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑrkːiɑ/, [ˈhɑrkːiɑ]
• Rhymes: -ɑrkːeː, -ɑrkːiɑ
• Hyphenation: hark‧ki‧a

Verb

harkkia

1. (intransitive) to pace around
   • 1936, V. I. Junus, P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 4:

     Kärpäin lentää. Kurki harkkii.

     The fly flies. The crane paces around.

Conjugation

Conjugation of harkkia (type 7/oppia, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	harkin	en harki	1st singular	oon harkkint, oon harkkinut	en oo harkkint, en oo harkkinut
2nd singular	harkit	et harki	2nd singular	oot harkkint, oot harkkinut	et oo harkkint, et oo harkkinut
3rd singular	harkkii	ei harki	3rd singular	ono harkkint, ono harkkinut	ei oo harkkint, ei oo harkkinut
1st plural	harkimma	emmä harki	1st plural	oomma harkkineet	emmä oo harkkineet
2nd plural	harkitta	että harki	2nd plural	ootta harkkineet	että oo harkkineet
3rd plural	harkkiit1), harkkivat2), harkitaa	evät harki, ei harkita	3rd plural	ovat harkkineet	evät oo harkkineet, ei oo harkittu
impersonal	harkitaa	ei harkita	impersonal	ono harkittu	ei oo harkittu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	harkin	en harkkint, en harkkinut	1st singular	olin harkkint, olin harkkinut	en olt harkkint, en olt harkkinut
2nd singular	harkit	et harkkint, et harkkinut	2nd singular	olit harkkint, olit harkkinut	et olt harkkint, et olt harkkinut
3rd singular	harkki	ei harkkint, ei harkkinut	3rd singular	oli harkkint, oli harkkinut	ei olt harkkint, ei olt harkkinut
1st plural	harkimma	emmä harkkineet	1st plural	olimma harkkineet	emmä olleet harkkineet
2nd plural	harkitta	että harkkineet	2nd plural	olitta harkkineet	että olleet harkkineet
3rd plural	harkkiit1), harkkivat2), harkittii	evät harkkineet, ei harkittu	3rd plural	olivat harkkineet	evät olleet harkkineet, ei olt harkittu
impersonal	harkittii	ei harkittu	impersonal	oli harkittu	ei olt harkittu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	harkkisin	en harkkis	1st singular	olisin harkkint, olisin harkkinut	en olis harkkint, en olis harkkinut
2nd singular	harkkisit, harkkiist1)	et harkkis	2nd singular	olisit harkkint, olisit harkkinut	et olis harkkint, et olis harkkinut
3rd singular	harkkis	ei harkkis	3rd singular	olis harkkint, olis harkkinut	ei olis harkkint, ei olis harkkinut
1st plural	harkkisimma	emmä harkkis	1st plural	olisimma harkkineet	emmä olis harkkineet
2nd plural	harkkisitta	että harkkis	2nd plural	olisitta harkkineet	että olis harkkineet
3rd plural	harkkisiit1), harkkisivat2), harkittais	evät harkkis, ei harkittais	3rd plural	olisivat harkkineet	evät olis harkkineet, ei olis harkittu
impersonal	harkittais	ei harkittais	impersonal	olis harkittu	ei olis harkittu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	harki	elä harki	2nd singular	oo harkkint, oo harkkinut	elä oo harkkint, elä oo harkkinut
3rd singular	harkkikoo	elköö harkkiko	3rd singular	olkoo harkkint, olkoo harkkinut	elköö olko harkkint, elköö olko harkkinut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	harkkikaa	elkää harkkiko	2nd plural	olkaa harkkineet	elkää olko harkkineet
3rd plural	harkkikoot	elkööt harkkiko, elköö harkittako	3rd plural	olkoot harkkineet	elkööt olko harkkineet, elköö olko harkittu
impersonal	harkittakkoo	elköö harkittako	impersonal	olkoo harkittu	elköö olko harkittu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	harkkinen	en harkkine
2nd singular	harkkinet	et harkkine
3rd singular	harkkinoo	ei harkkine
1st plural	harkkinemma	emmä harkkine
2nd plural	harkkinetta	että harkkine
3rd plural	harkkinoot	evät harkkine, ei harkittane
impersonal	harkittannoo	ei harkittane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		harkkia	present	harkkiva	harkittava
2nd	inessive	harkkijees	past	harkkint, harkkinut	harkittu
	instructive	harkkien	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (harkkikaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	harkkimaa
	inessive	harkkimaas
	elative	harkkimast
	abessive	harkkimata
4th	nominative	harkkimiin
	partitive	harkkimista, harkkimist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑrkːiɑ/, [ˈhɑrkːe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑrkːiɑ/, [ˈhɑrkːiɑ]
• Rhymes: -ɑrkːeː, -ɑrkːiɑ
• Hyphenation: hark‧ki‧a

Noun

harkkia

1. partitive singular of harkki

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 47