tuonpuoleinen

Finnish

(index tu)

Etymology

Genitive of tuo (“that”) +‎ puoleinen (“sided”). Literally roughly “belonging to the other side”.

Pronunciation

• Hyphenation: tuon‧puo‧lei‧nen
• IPA: /ˈtuomˌpuoleinen/

Adjective

tuonpuoleinen

1. Transcendental, otherworldly.

   ~ elämä = the afterlife, life after death.

2. Being on that side (over there; when the speaker points at the place).

Declension

Declension of tuonpuoleinen (type nainen) singular plural nominative tuonpuoleinen tuonpuoleiset genitive tuonpuoleisen tuonpuoleisten tuonpuoleisien partitive tuonpuoleista tuonpuoleisia accusative tuonpuoleinen tuonpuoleisen tuonpuoleiset inessive tuonpuoleisessa tuonpuoleisissa elative tuonpuoleisesta tuonpuoleisista illative tuonpuoleiseen tuonpuoleisiin adessive tuonpuoleisella tuonpuoleisilla ablative tuonpuoleiselta tuonpuoleisilta allative tuonpuoleiselle tuonpuoleisille essive tuonpuoleisena tuonpuoleisina translative tuonpuoleiseksi tuonpuoleisiksi instructive – tuonpuoleisin abessive tuonpuoleisetta tuonpuoleisitta comitative – tuonpuoleisine

Noun

tuonpuoleinen

1. The beyond.
2. (religion) The hereafter.

Declension

Declension of tuonpuoleinen (type nainen) singular plural nominative tuonpuoleinen tuonpuoleiset genitive tuonpuoleisen tuonpuoleisten tuonpuoleisien partitive tuonpuoleista tuonpuoleisia accusative tuonpuoleinen tuonpuoleisen tuonpuoleiset inessive tuonpuoleisessa tuonpuoleisissa elative tuonpuoleisesta tuonpuoleisista illative tuonpuoleiseen tuonpuoleisiin adessive tuonpuoleisella tuonpuoleisilla ablative tuonpuoleiselta tuonpuoleisilta allative tuonpuoleiselle tuonpuoleisille essive tuonpuoleisena tuonpuoleisina translative tuonpuoleiseksi tuonpuoleisiksi instructive – tuonpuoleisin abessive tuonpuoleisetta tuonpuoleisitta comitative – tuonpuoleisineen