voima

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Etymology 1.2 Pronunciation 1.3 Noun 1.3.1 Declension 1.3.2 Derived terms 1.4 Anagrams 1.5 References

[edit] Finnish

(index vo)

[edit] Etymology

voida +‎ -ma

[edit] Pronunciation

• IPA: [ˈʋo̞imɑ]
• Hyphenation: voi‧ma

[edit] Noun

voima

1. Power, strength, force, might.
2. (physics) Force.

[edit] Declension

Declension of voima (type koira) singular plural nominative voima voimat genitive voiman voimien voimain1 partitive voimaa voimia accusative voima voiman voimat inessive voimassa voimissa elative voimasta voimista illative voimaan voimiin adessive voimalla voimilla ablative voimalta voimilta allative voimalle voimille essive voimana voimina translative voimaksi voimiksi instructive – voimin abessive voimatta voimitta comitative – voimineen 1) Rare.

[edit] Derived terms

• adjectives: voimakas, voimallinen, voimaton
• verbs: voimailla, voimistaa

[edit] Anagrams

• vaimo

[edit] References

• Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, WSOY, 2005.