tuntia

Finnish

Noun

tuntia

1. (deprecated template usage) partitive singular of tunti

Anagrams

• nautti, tutina, unitta

---

Ingrian

Etymology

From . Cognates include Finnish tuntea and Estonian tunda.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtuntiɑ/
• Hyphenation: tun‧ti‧a

Verb

tuntia

1. (transitive) to sense, feel
2. (transitive) to know how to; to be able to
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Sitä vart, jot hyväst saavva tolkku ympäröiväst paikast, pittää tuntaa löytää pooli ja matka, tuntaa katsoa paikan plaanua.

     For this, to understand the surrounding area well, one has to be able to find the direction and the distance, to be able to look at the map of the area.

Conjugation

Conjugation of tuntia (type 6/tuntia, nt-nn gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tunnen	en tunne	1st singular	oon tuntent, oon tuntenut	en oo tuntent, en oo tuntenut
2nd singular	tunnet	et tunne	2nd singular	oot tuntent, oot tuntenut	et oo tuntent, et oo tuntenut
3rd singular	tuntoo	ei tunne	3rd singular	ono tuntent, ono tuntenut	ei oo tuntent, ei oo tuntenut
1st plural	tunnemma	emmä tunne	1st plural	oomma tunteneet	emmä oo tunteneet
2nd plural	tunnetta	että tunne	2nd plural	ootta tunteneet	että oo tunteneet
3rd plural	tuntoot1), tuntevat2), tunnetaa	evät tunne, ei tunneta	3rd plural	ovat tunteneet	evät oo tunteneet, ei oo tunnettu
impersonal	tunnetaa	ei tunneta	impersonal	ono tunnettu	ei oo tunnettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tunsin	en tuntent, en tuntenut	1st singular	olin tuntent, olin tuntenut	en olt tuntent, en olt tuntenut
2nd singular	tunsit	et tuntent, et tuntenut	2nd singular	olit tuntent, olit tuntenut	et olt tuntent, et olt tuntenut
3rd singular	tunsi	ei tuntent, ei tuntenut	3rd singular	oli tuntent, oli tuntenut	ei olt tuntent, ei olt tuntenut
1st plural	tunsimma	emmä tunteneet	1st plural	olimma tunteneet	emmä olleet tunteneet
2nd plural	tunsitta	että tunteneet	2nd plural	olitta tunteneet	että olleet tunteneet
3rd plural	tunsiit1), tunsivat2), tunnettii	evät tunteneet, ei tunnettu	3rd plural	olivat tunteneet	evät olleet tunteneet, ei olt tunnettu
impersonal	tunnettii	ei tunnettu	impersonal	oli tunnettu	ei olt tunnettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tuntisin	en tuntis	1st singular	olisin tuntent, olisin tuntenut	en olis tuntent, en olis tuntenut
2nd singular	tuntisit, tuntiist1)	et tuntis	2nd singular	olisit tuntent, olisit tuntenut	et olis tuntent, et olis tuntenut
3rd singular	tuntis	ei tuntis	3rd singular	olis tuntent, olis tuntenut	ei olis tuntent, ei olis tuntenut
1st plural	tuntisimma	emmä tuntis	1st plural	olisimma tunteneet	emmä olis tunteneet
2nd plural	tuntisitta	että tuntis	2nd plural	olisitta tunteneet	että olis tunteneet
3rd plural	tuntisiit1), tuntisivat2), tunnettais	evät tuntis, ei tunnettais	3rd plural	olisivat tunteneet	evät olis tunteneet, ei olis tunnettu
impersonal	tunnettais	ei tunnettais	impersonal	olis tunnettu	ei olis tunnettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	tunne	elä tunne	2nd singular	oo tuntent, oo tuntenut	elä oo tuntent, elä oo tuntenut
3rd singular	tuntekoo	elköö tunteko	3rd singular	olkoo tuntent, olkoo tuntenut	elköö olko tuntent, elköö olko tuntenut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	tuntekaa	elkää tunteko	2nd plural	olkaa tunteneet	elkää olko tunteneet
3rd plural	tuntekoot	elkööt tunteko, elköö tunnettako	3rd plural	olkoot tunteneet	elkööt olko tunteneet, elköö olko tunnettu
impersonal	tunnettakkoo	elköö tunnettako	impersonal	olkoo tunnettu	elköö olko tunnettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	tuntenen	en tuntene
2nd singular	tuntenet	et tuntene
3rd singular	tuntenoo	ei tuntene
1st plural	tuntenemma	emmä tuntene
2nd plural	tuntenetta	että tuntene
3rd plural	tuntenoot	evät tuntene, ei tunnettane
impersonal	tunnettannoo	ei tunnettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		tuntia	present	tunteva	tunnettava
2nd	inessive	tuntijees	past	tuntent, tuntenut	tunnettu
	instructive	tuntien	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (tuntekaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	tuntomaa
	inessive	tuntomaas
	elative	tuntomast
	abessive	tuntomata
4th	nominative	tuntomiin
	partitive	tuntomista, tuntomist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 608