Saturnus

See also: saturnus

Dutch

Etymology

Borrowed from Latin Saturnus.

Pronunciation

• Audio:

  (file)

• IPA^(key): /saːˈtʏr.nʏs/

Proper noun

Saturnus m

1. The Roman god Saturn
2. Saturn, the sixth planet from Earth's Sun

---

Estonian

Proper noun

Saturnus

1. (Roman mythology) The Roman god Saturn

---

Finnish

Proper noun

Saturnus

1. (Roman mythology) The Roman god Saturn
2. Saturn, the sixth planet from the Sun in our solar system.

Declension

Inflection of Saturnus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		Saturnus	Saturnukset
genitive		Saturnuksen	Saturnusten Saturnuksien
partitive		Saturnusta	Saturnuksia
illative		Saturnukseen	Saturnuksiin
		singular	plural
nominative		Saturnus	Saturnukset
accusative	nom.	Saturnus	Saturnukset
	gen.	Saturnuksen
genitive		Saturnuksen	Saturnusten Saturnuksien
partitive		Saturnusta	Saturnuksia
inessive		Saturnuksessa	Saturnuksissa
elative		Saturnuksesta	Saturnuksista
illative		Saturnukseen	Saturnuksiin
adessive		Saturnuksella	Saturnuksilla
ablative		Saturnukselta	Saturnuksilta
allative		Saturnukselle	Saturnuksille
essive		Saturnuksena	Saturnuksina
translative		Saturnukseksi	Saturnuksiksi
abessive		Saturnuksetta	Saturnuksitta
instructive		—	Saturnuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Saturnus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Saturnukseni Saturnukseni accusative nom. Saturnukseni Saturnukseni gen. Saturnukseni genitive Saturnukseni Saturnusteni Saturnuksieni partitive Saturnustani Saturnuksiani inessive Saturnuksessani Saturnuksissani elative Saturnuksestani Saturnuksistani illative Saturnukseeni Saturnuksiini adessive Saturnuksellani Saturnuksillani ablative Saturnukseltani Saturnuksiltani allative Saturnukselleni Saturnuksilleni essive Saturnuksenani Saturnuksinani translative Saturnuksekseni Saturnuksikseni abessive Saturnuksettani Saturnuksittani instructive — — comitative — Saturnuksineni second-person singular possessor singular plural nominative Saturnuksesi Saturnuksesi accusative nom. Saturnuksesi Saturnuksesi gen. Saturnuksesi genitive Saturnuksesi Saturnustesi Saturnuksiesi partitive Saturnustasi Saturnuksiasi inessive Saturnuksessasi Saturnuksissasi elative Saturnuksestasi Saturnuksistasi illative Saturnukseesi Saturnuksiisi adessive Saturnuksellasi Saturnuksillasi ablative Saturnukseltasi Saturnuksiltasi allative Saturnuksellesi Saturnuksillesi essive Saturnuksenasi Saturnuksinasi translative Saturnukseksesi Saturnuksiksesi abessive Saturnuksettasi Saturnuksittasi instructive — — comitative — Saturnuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative Saturnuksemme Saturnuksemme accusative nom. Saturnuksemme Saturnuksemme gen. Saturnuksemme genitive Saturnuksemme Saturnustemme Saturnuksiemme partitive Saturnustamme Saturnuksiamme inessive Saturnuksessamme Saturnuksissamme elative Saturnuksestamme Saturnuksistamme illative Saturnukseemme Saturnuksiimme adessive Saturnuksellamme Saturnuksillamme ablative Saturnukseltamme Saturnuksiltamme allative Saturnuksellemme Saturnuksillemme essive Saturnuksenamme Saturnuksinamme translative Saturnukseksemme Saturnuksiksemme abessive Saturnuksettamme Saturnuksittamme instructive — — comitative — Saturnuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative Saturnuksenne Saturnuksenne accusative nom. Saturnuksenne Saturnuksenne gen. Saturnuksenne genitive Saturnuksenne Saturnustenne Saturnuksienne partitive Saturnustanne Saturnuksianne inessive Saturnuksessanne Saturnuksissanne elative Saturnuksestanne Saturnuksistanne illative Saturnukseenne Saturnuksiinne adessive Saturnuksellanne Saturnuksillanne ablative Saturnukseltanne Saturnuksiltanne allative Saturnuksellenne Saturnuksillenne essive Saturnuksenanne Saturnuksinanne translative Saturnukseksenne Saturnuksiksenne abessive Saturnuksettanne Saturnuksittanne instructive — — comitative — Saturnuksinenne third-person possessor singular plural nominative Saturnuksensa Saturnuksensa accusative nom. Saturnuksensa Saturnuksensa gen. Saturnuksensa genitive Saturnuksensa Saturnustensa Saturnuksiensa partitive Saturnustaan Saturnustansa Saturnuksiaan Saturnuksiansa inessive Saturnuksessaan Saturnuksessansa Saturnuksissaan Saturnuksissansa elative Saturnuksestaan Saturnuksestansa Saturnuksistaan Saturnuksistansa illative Saturnukseensa Saturnuksiinsa adessive Saturnuksellaan Saturnuksellansa Saturnuksillaan Saturnuksillansa ablative Saturnukseltaan Saturnukseltansa Saturnuksiltaan Saturnuksiltansa allative Saturnukselleen Saturnuksellensa Saturnuksilleen Saturnuksillensa essive Saturnuksenaan Saturnuksenansa Saturnuksinaan Saturnuksinansa translative Saturnuksekseen Saturnukseksensa Saturnuksikseen Saturnuksiksensa abessive Saturnuksettaan Saturnuksettansa Saturnuksittaan Saturnuksittansa instructive — — comitative — Saturnuksineen Saturnuksinensa

---

Latin

Etymology

Probably from Etruscan; alternative derivation from Latin satus, the past participle of serō (“to sow”), is then mere folk-etymology.

Pronunciation

• (Classical Latin) IPA^(key): /saːˈtur.nus/, [s̠äːˈt̪ʊrnʊs̠]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /saˈtur.nus/, [säˈt̪urnus]

Proper noun

Sāturnus m (genitive Sāturnī); second declension

1. (Roman mythology) Saturn, the Roman, and earlier Italic, god of agriculture and the golden age. Identified with the Greek Kronos, father of Zeus.
2. (astronomy) the planet Saturn

Declension

Second-declension noun.

Case	Singular	Plural
Nominative	Sāturnus	Sāturnī
Genitive	Sāturnī	Sāturnōrum
Dative	Sāturnō	Sāturnīs
Accusative	Sāturnum	Sāturnōs
Ablative	Sāturnō	Sāturnīs
Vocative	Sāturne	Sāturnī

Synonyms

• (the planet Saturn): Phaenōn, Phaëthōn

Derived terms

• Sāturnius
• Sāturnālis
  • Sāturnālia pl

References

• “Saturnus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
• “Saturnus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
• Saturnus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.

---

Middle English

Proper noun

Saturnus

1. Alternative form of Saturne

References

• “Saturne (n.)”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007, retrieved 14 June 2018.

---

Swedish

Pronunciation

• IPA^(key): /saˈtɵrnɵs/

Proper noun

Saturnus c (genitive Saturnus)

1. Saturn (Roman god)
2. Saturn, the sixth planet from the Sun in our solar system.

---

West Frisian

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation

• IPA^(key): /saˈtørnəs/

Noun

Saturnus c (no plural)

1. Saturn (planet)
2. Saturn (god)