aikamuoto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aika +‎ muoto

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ai‧ka‧muo‧to

Noun[edit]

aikamuoto

  1. (grammar) tense

Declension[edit]

Inflection of aikamuoto (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative aikamuoto aikamuodot
genitive aikamuodon aikamuotojen
partitive aikamuotoa aikamuotoja
illative aikamuotoon aikamuotoihin
singular plural
nominative aikamuoto aikamuodot
accusative nom.? aikamuoto aikamuodot
gen. aikamuodon
genitive aikamuodon aikamuotojen
partitive aikamuotoa aikamuotoja
inessive aikamuodossa aikamuodoissa
elative aikamuodosta aikamuodoista
illative aikamuotoon aikamuotoihin
adessive aikamuodolla aikamuodoilla
ablative aikamuodolta aikamuodoilta
allative aikamuodolle aikamuodoille
essive aikamuotona aikamuotoina
translative aikamuodoksi aikamuodoiksi
instructive aikamuodoin
abessive aikamuodotta aikamuodoitta
comitative aikamuotoineen