aikamuoto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aika +‎ muoto

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑˌmuo̯to/, [ˈɑi̯kɑˌmuo̞̯t̪o̞]
  • Rhymes: -uoto
  • Syllabification: ai‧ka‧muo‧to

Noun[edit]

aikamuoto

  1. (grammar) tense

Declension[edit]

Inflection of aikamuoto (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative aikamuoto aikamuodot
genitive aikamuodon aikamuotojen
partitive aikamuotoa aikamuotoja
illative aikamuotoon aikamuotoihin
singular plural
nominative aikamuoto aikamuodot
accusative nom. aikamuoto aikamuodot
gen. aikamuodon
genitive aikamuodon aikamuotojen
partitive aikamuotoa aikamuotoja
inessive aikamuodossa aikamuodoissa
elative aikamuodosta aikamuodoista
illative aikamuotoon aikamuotoihin
adessive aikamuodolla aikamuodoilla
ablative aikamuodolta aikamuodoilta
allative aikamuodolle aikamuodoille
essive aikamuotona aikamuotoina
translative aikamuodoksi aikamuodoiksi
instructive aikamuodoin
abessive aikamuodotta aikamuodoitta
comitative aikamuotoineen
Possessive forms of aikamuoto (type valo)
possessor singular plural
1st person aikamuotoni aikamuotomme
2nd person aikamuotosi aikamuotonne
3rd person aikamuotonsa

Synonyms[edit]