aino

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: Aino

Finnish[edit]

(index ai)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈɑino/
  • Hyphenation: ai‧no

Etymology 1[edit]

Variant of ainu.

Noun[edit]

aino

  1. Ainu
Declension[edit]
Inflection of aino (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative aino ainot
genitive ainon ainojen
partitive ainoa ainoja
illative ainoon ainoihin
singular plural
nominative aino ainot
accusative nom.? aino ainot
gen. ainon
genitive ainon ainojen
partitive ainoa ainoja
inessive ainossa ainoissa
elative ainosta ainoista
illative ainoon ainoihin
adessive ainolla ainoilla
ablative ainolta ainoilta
allative ainolle ainoille
essive ainona ainoina
translative ainoksi ainoiksi
instructive ainoin
abessive ainotta ainoitta
comitative ainoineen

Etymology 2[edit]

Variant of ainoa.

Adjective[edit]

aino (indeclinable; not comparable)

  1. (archaic, ,, poetic) only, sole
    • 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 12:25-28:
      Ahti poika, aino poika, / Itse lieto Lemminkäinen, / Tuosta suuttui, tuosta syäntyi, / Tuosta viikoksi vihastui.
      Ahti lad, the only son, / He himself, lithe Lemminkäinen, / Was dumbfounded and so angry / That for long he brooded on it.

Anagrams[edit]


Portuguese[edit]

Alternative forms[edit]

Adjective[edit]

aino m ‎(feminine singular aina, masculine plural ainos, feminine plural ainas, comparable)

  1. Ainu (pertaining to ethnic group or language)

Noun[edit]

aino m (uncountable)

  1. Ainu (language)