aitaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aidata +‎ -us

Noun[edit]

aitaus

  1. An area surrounded by fences; a yard, corral.

Declension[edit]

Inflection of aitaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative aitaus aitaukset
genitive aitauksen aitausten
aitauksien
partitive aitausta aitauksia
illative aitaukseen aitauksiin
singular plural
nominative aitaus aitaukset
accusative nom. aitaus aitaukset
gen. aitauksen
genitive aitauksen aitausten
aitauksien
partitive aitausta aitauksia
inessive aitauksessa aitauksissa
elative aitauksesta aitauksista
illative aitaukseen aitauksiin
adessive aitauksella aitauksilla
ablative aitaukselta aitauksilta
allative aitaukselle aitauksille
essive aitauksena aitauksina
translative aitaukseksi aitauksiksi
instructive aitauksin
abessive aitauksetta aitauksitta
comitative aitauksineen

Compounds[edit]

Anagrams[edit]