avioitua

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

avio +‎ -oitua

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑʋioi̯tuɑˣ/, [ˈɑ̝ʋiˌo̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -oituɑ
  • Syllabification(key): a‧vi‧oi‧tu‧a

Verb

[edit]

avioitua

  1. (intransitive) to get married, marry [reciprocal or with kanssa ‘with’]

Conjugation

[edit]
Inflection of avioitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. avioidun en avioidu 1st sing. olen avioitunut en ole avioitunut
2nd sing. avioidut et avioidu 2nd sing. olet avioitunut et ole avioitunut
3rd sing. avioituu ei avioidu 3rd sing. on avioitunut ei ole avioitunut
1st plur. avioidumme emme avioidu 1st plur. olemme avioituneet emme ole avioituneet
2nd plur. avioidutte ette avioidu 2nd plur. olette avioituneet ette ole avioituneet
3rd plur. avioituvat eivät avioidu 3rd plur. ovat avioituneet eivät ole avioituneet
passive avioidutaan ei avioiduta passive on avioiduttu ei ole avioiduttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. avioiduin en avioitunut 1st sing. olin avioitunut en ollut avioitunut
2nd sing. avioiduit et avioitunut 2nd sing. olit avioitunut et ollut avioitunut
3rd sing. avioitui ei avioitunut 3rd sing. oli avioitunut ei ollut avioitunut
1st plur. avioiduimme emme avioituneet 1st plur. olimme avioituneet emme olleet avioituneet
2nd plur. avioiduitte ette avioituneet 2nd plur. olitte avioituneet ette olleet avioituneet
3rd plur. avioituivat eivät avioituneet 3rd plur. olivat avioituneet eivät olleet avioituneet
passive avioiduttiin ei avioiduttu passive oli avioiduttu ei ollut avioiduttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. avioituisin en avioituisi 1st sing. olisin avioitunut en olisi avioitunut
2nd sing. avioituisit et avioituisi 2nd sing. olisit avioitunut et olisi avioitunut
3rd sing. avioituisi ei avioituisi 3rd sing. olisi avioitunut ei olisi avioitunut
1st plur. avioituisimme emme avioituisi 1st plur. olisimme avioituneet emme olisi avioituneet
2nd plur. avioituisitte ette avioituisi 2nd plur. olisitte avioituneet ette olisi avioituneet
3rd plur. avioituisivat eivät avioituisi 3rd plur. olisivat avioituneet eivät olisi avioituneet
passive avioiduttaisiin ei avioiduttaisi passive olisi avioiduttu ei olisi avioiduttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. avioidu älä avioidu 2nd sing.
3rd sing. avioitukoon älköön avioituko 3rd sing. olkoon avioitunut älköön olko avioitunut
1st plur. avioitukaamme älkäämme avioituko 1st plur.
2nd plur. avioitukaa älkää avioituko 2nd plur.
3rd plur. avioitukoot älkööt avioituko 3rd plur. olkoot avioituneet älkööt olko avioituneet
passive avioiduttakoon älköön avioiduttako passive olkoon avioiduttu älköön olko avioiduttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. avioitunen en avioitune 1st sing. lienen avioitunut en liene avioitunut
2nd sing. avioitunet et avioitune 2nd sing. lienet avioitunut et liene avioitunut
3rd sing. avioitunee ei avioitune 3rd sing. lienee avioitunut ei liene avioitunut
1st plur. avioitunemme emme avioitune 1st plur. lienemme avioituneet emme liene avioituneet
2nd plur. avioitunette ette avioitune 2nd plur. lienette avioituneet ette liene avioituneet
3rd plur. avioitunevat eivät avioitune 3rd plur. lienevät avioituneet eivät liene avioituneet
passive avioiduttaneen ei avioiduttane passive lienee avioiduttu ei liene avioiduttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st avioitua present avioituva avioiduttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st avioituakseni avioituaksemme
2nd avioituaksesi avioituaksenne
3rd avioituakseen
avioituaksensa
past avioitunut avioiduttu
2nd inessive2 avioituessa avioiduttaessa agent4 avioituma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st avioituessani avioituessamme
2nd avioituessasi avioituessanne
3rd avioituessaan
avioituessansa
negative avioitumaton
instructive avioituen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd inessive avioitumassa
elative avioitumasta
illative avioitumaan
adessive avioitumalla
abessive avioitumatta
instructive avioituman avioiduttaman
4th3 verbal noun avioituminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st avioitumaisillani avioitumaisillamme
2nd avioitumaisillasi avioitumaisillanne
3rd avioitumaisillaan
avioitumaisillansa

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]