ehtolause

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ehto (condition) +‎ lause (sentence)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: eh‧to‧lau‧se
  • IPA(key): /ˈehtoˌlɑuse(ʔ)/

Noun[edit]

ehtolause

  1. (grammar) A conditional sentence, conditional.

Declension[edit]

Inflection of ehtolause (Kotus type 48/hame, no gradation)
singular plural
nominative ehtolauseˣ ehtolauseet
accusative nom.? ehtolauseˣ ehtolauseet
gen. ehtolauseen
genitive ehtolauseen ehtolauseiden
ehtolauseitten
partitive ehtolausetta ehtolauseita
inessive ehtolauseessa ehtolauseissa
elative ehtolauseesta ehtolauseista
illative ehtolauseeseen ehtolauseisiin
ehtolauseihin
adessive ehtolauseella ehtolauseilla
ablative ehtolauseelta ehtolauseilta
allative ehtolauseelleˣ ehtolauseilleˣ
essive ehtolauseena ehtolauseina
translative ehtolauseeksi ehtolauseiksi
instructive ehtolausein
abessive ehtolauseetta ehtolauseitta
comitative ehtolauseineen