ehtolause

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ehto(condition) +‎ lause(sentence)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: eh‧to‧lau‧se
  • IPA(key): /ˈehtoˌlɑuse(ʔ)/

Noun[edit]

ehtolause

  1. (grammar) A conditional sentence, conditional.

Declension[edit]

Inflection of ehtolause (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative ehtolause ehtolauseet
genitive ehtolauseen ehtolauseiden
ehtolauseitten
partitive ehtolausetta ehtolauseita
illative ehtolauseeseen ehtolauseisiin
ehtolauseihin
singular plural
nominative ehtolause ehtolauseet
accusative nom. ehtolause ehtolauseet
gen. ehtolauseen
genitive ehtolauseen ehtolauseiden
ehtolauseitten
partitive ehtolausetta ehtolauseita
inessive ehtolauseessa ehtolauseissa
elative ehtolauseesta ehtolauseista
illative ehtolauseeseen ehtolauseisiin
ehtolauseihin
adessive ehtolauseella ehtolauseilla
ablative ehtolauseelta ehtolauseilta
allative ehtolauseelle ehtolauseille
essive ehtolauseena ehtolauseina
translative ehtolauseeksi ehtolauseiksi
instructive ehtolausein
abessive ehtolauseetta ehtolauseitta
comitative ehtolauseineen