ehto

Finnish

Etymology

Etymology unclear. No cognates in closely related languages except for Karelian ehto. The original meaning of the word was alternative. A derivation from earlier *(j)eštä-, also giving ehtiä, has been suggested.

Noun

ehto

1. condition, term

   sillä ehdolla, että ― under the condition that

2. reservation
3. (in locational cases) candidacy in an election or for public office

   Olen ehdolla kunnallisvaaleissa.

   I'm running for the municipal council.

   Aion asettua ehdolle eduskuntavaaleissa.

   I'm planning to run for the parliament.

4. (mathematics) constraint

Declension

Inflection of ehto (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative		ehto	ehdot
genitive		ehdon	ehtojen
partitive		ehtoa	ehtoja
illative		ehtoon	ehtoihin
		singular	plural
nominative		ehto	ehdot
accusative	nom.	ehto	ehdot
	gen.	ehdon
genitive		ehdon	ehtojen
partitive		ehtoa	ehtoja
inessive		ehdossa	ehdoissa
elative		ehdosta	ehdoista
illative		ehtoon	ehtoihin
adessive		ehdolla	ehdoilla
ablative		ehdolta	ehdoilta
allative		ehdolle	ehdoille
essive		ehtona	ehtoina
translative		ehdoksi	ehdoiksi
instructive		—	ehdoin
abessive		ehdotta	ehdoitta
comitative		—	ehtoineen

Derived terms

Derived terms

• adjectives: ehdollinen, ehdoton
• adverbs: ehdoin tahdoin

• nouns: ehdokas, ehdokkuus, ehdonalainen, ehdot, ehdotus
• verbs: ehdottaa

See also

• reservaatti
• varaaminen
• varaus

References

• Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.

Anagrams

• hoet, teho