erämaa

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

erämaa

  1. wilderness

Declension[edit]

Inflection of erämaa (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative erämaa erämaat
genitive erämaan erämaiden
erämaitten
partitive erämaata erämaita
illative erämaahan erämaihin
singular plural
nominative erämaa erämaat
accusative nom. erämaa erämaat
gen. erämaan
genitive erämaan erämaiden
erämaitten
partitive erämaata erämaita
inessive erämaassa erämaissa
elative erämaasta erämaista
illative erämaahan erämaihin
adessive erämaalla erämailla
ablative erämaalta erämailta
allative erämaalle erämaille
essive erämaana erämaina
translative erämaaksi erämaiksi
instructive erämain
abessive erämaatta erämaitta
comitative erämaineen