erä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *erä, from Proto-Finno-Ugric *erä (apart).[1]

Noun[edit]

erä

  1. batch (quantity of anything produced at one operation)
  2. lot (separate portion; a number of things taken collectively)
  3. instalment; short for maksuerä (partial payment)
  4. (accounting) item, entry; short for tilierä
  5. (sports) a subdivision of game time (can be a time-limited part of a match between two parties or, where the number of contestants exceeds the capacity of the sports facillity, a qualifying competition between a subset of contestants, the translation into English varies by sport)
    1. (ice hockey) period
    2. (soccer) half
    3. (basketball) quarter or half, depending on rules applied
    4. (boxing) round
    5. (tennis, volleyball) set
    6. (squash (sport)) game
    7. (athletics) heat
    8. (polo) chukker
  6. (rare, hunting) game, catch
  7. (archaic) wilderness, especially one that is good hunting ground.

Declension[edit]

Inflection of erä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative erä erät
genitive erän erien
partitive erää eriä
illative erään eriin
singular plural
nominative erä erät
accusative nom. erä erät
gen. erän
genitive erän erien
eräinrare
partitive erää eriä
inessive erässä erissä
elative erästä eristä
illative erään eriin
adessive erällä erillä
ablative erältä eriltä
allative erälle erille
essive eränä erinä
translative eräksi eriksi
instructive erin
abessive erättä erittä
comitative erineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

See also[edit]

References[edit]

  1. ^ Häkkinen, Kaisa (2004) Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish etymological dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN