erehdys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: e‧reh‧dys

Noun[edit]

erehdys

  1. mistake
  2. error, oversight

Declension[edit]

Inflection of erehdys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative erehdys erehdykset
genitive erehdyksen erehdysten
erehdyksien
partitive erehdystä erehdyksiä
illative erehdykseen erehdyksiin
singular plural
nominative erehdys erehdykset
accusative nom. erehdys erehdykset
gen. erehdyksen
genitive erehdyksen erehdysten
erehdyksien
partitive erehdystä erehdyksiä
inessive erehdyksessä erehdyksissä
elative erehdyksestä erehdyksistä
illative erehdykseen erehdyksiin
adessive erehdyksellä erehdyksillä
ablative erehdykseltä erehdyksiltä
allative erehdykselle erehdyksille
essive erehdyksenä erehdyksinä
translative erehdykseksi erehdyksiksi
instructive erehdyksin
abessive erehdyksettä erehdyksittä
comitative erehdyksineen

Related terms[edit]

See also[edit]