eristys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

eristys

  1. isolation
  2. insulation, insulator (non-conductive structure that does not transmit sound or heat)

Declension[edit]

Inflection of eristys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative eristys eristykset
genitive eristyksen eristysten
eristyksien
partitive eristystä eristyksiä
illative eristykseen eristyksiin
singular plural
nominative eristys eristykset
accusative nom.? eristys eristykset
gen. eristyksen
genitive eristyksen eristysten
eristyksien
partitive eristystä eristyksiä
inessive eristyksessä eristyksissä
elative eristyksestä eristyksistä
illative eristykseen eristyksiin
adessive eristyksellä eristyksillä
ablative eristykseltä eristyksiltä
allative eristykselleˣ eristyksilleˣ
essive eristyksenä eristyksinä
translative eristykseksi eristyksiksi
instructive eristyksin
abessive eristyksettä eristyksittä
comitative eristyksineen

See also[edit]

Anagrams[edit]