esikunta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From esi- +‎ kunta.

Noun[edit]

esikunta

  1. military staff
  2. cadre (officers of a regiment forming the staff)

Declension[edit]

Inflection of esikunta (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation)
nominative esikunta esikunnat
genitive esikunnan esikuntien
partitive esikuntaa esikuntia
illative esikuntaan esikuntiin
singular plural
nominative esikunta esikunnat
accusative nom. esikunta esikunnat
gen. esikunnan
genitive esikunnan esikuntien
esikuntainrare
partitive esikuntaa esikuntia
inessive esikunnassa esikunnissa
elative esikunnasta esikunnista
illative esikuntaan esikuntiin
adessive esikunnalla esikunnilla
ablative esikunnalta esikunnilta
allative esikunnalle esikunnille
essive esikuntana esikuntina
translative esikunnaksi esikunniksi
instructive esikunnin
abessive esikunnatta esikunnitta
comitative esikuntineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]